turhautumista lapsettomuuspoliklinikalla

Tänään se oli. Käynti lapsettomuuspoliklinikalla.

Näin jo viime viikolla siitä painajaisia. Syksyllähän hoidon aloittaminen siirtyi kevääseen, kun kärsin unettomuudesta ja vointi oli muutenkin huonompi. Alkuvuodesta aika siirtyi ja siirtyi ja siirtyi ja siirtyi, piti saada lausunto Setä Psykiatrilta (vaikka setä Psykologin mielestä se olikin ihan turhaa ajan tuhlausta, kun ”ei sun päässä oo mitään vikaa.”) Ja sitten polin aika taas siirtyi.

Eilen illalla otettiin sellainen kotiriita, ettei vielä hetkeen ole semmoista ollutkaan. Aamulla olin ihan varma, ettei Mies lähde edes polille. Olisi ollut mulle ihan oikein.

Polilla setä Lääkäri kuunteli, kyseli vointia ja olosta yleensä. Minulta se kysyi unesta ja töistä, Miehen kohdalla se menikin sitten suoraan asiaan: ”Ja siis oottehan te harrastanut seksiä? Siis yrittäneet ihan kotikonstein tulla raskaaksi? Entäs ne ejakulaatiot? Mitenkä niiden laita on? Ja miten tää teidän yhdyselämä siellä kotona noin muuten?”

Mies vastaili asiallisesti. Minun olisi tehnyt mieli (taas) huutaa, että yritetty on. Ja että ei, ei oo tullut raskautta. Ja että välillä kiristää päätä, kun kaikki kodin sisäiset asiat on julkisia, lähtien vaimon orgasmista ja miehen ejakulaatiosta, asennoista ja seksiaktien määrästä. Jos jossain tuntee itsensä alastomaksi vaatteet päällä, niin tuolla. 

”Niin joo, kyllä täällä on tää psykiatrin konsultaatiolausunto, mutta kyllä mä VIELÄ laittaisin teidät keskusteleen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa siis ihan tästä lapsettomuudesta yleensä ja hoidoista ja siitä, miten te suhtaudutte sitten vastoinkäymisiin..”

Eli nyt odotellaan psyk.sairaanhoitajan konsultaatiota! Ei riittänyt, että on omalta psykologilta lausunto. Eikä riittänyt, että on psykiatrin lausunto. En ymmärrä, miten se psyk.sh nyt sitten on se kaikkein viisain. Ehkä mun ymmärryksessä on vaan jotain pielessä…

Ja kun ollaan käyty siellä sairaanhoitajan juttusilla, niin SITTEN aletaan miettiä aikatauluja, SITTEN aletaan miettiä sitä, mahdutaanko vielä tän kevään hoitojonoon, SITTEN aletaan miettiä sitä, millaisia lääkkeitä käytetään ja missä vaiheessa otetaan Klexanet mukaan kuvioihin ja koska mahdollisesti toteutetaan ensimmäinen IVF-hoito.

SITTEN on siis todennäköisesti syksy. Tai ensi vuosi.

Miksi tämä on näin perkuleen hankalaa?