Verta, hikeä ja meditaatiota!

Äiti on kauhuissaan. Mulla on kuulemma liian rajut harrastukset tälle naamalle, eli olen ilmeiseti liian nätti harrastamaan vapaaottelua.

Aikaisemmin syksyllä puntaroin thainyrkkeilyn ja vapaaottelun välillä. Kaveri houkutteli käymään ainakin yksissä vapari reeneissä hallilla, jossa itsekin treenaa. Lupasin käydä. Ihan liikaa informaatiota en saanut, tiesin että kyseessä on pieni halli ja pieni porukka. Jossain kohtaa alkoi epäilyttää, kun kaverini puhui treeneistä ja muusta. Lopulta kysyin, että käykö sielä ollenkaan naisia. Vastaus oli aika tyhjentävä: ”Ei, kaikilla on pallit.” Mä olen pikkutytöstä haaveillut siitä, että pääsisi pelaamaan poikien joukkueeseen tai sarjaan, mutta ajatus vapari treeneistä poikien kanssa tuntui vähän liian hurjalta. Uskaltauduin kumminkin kokeilemaan. Parempaa valintaa en olisi voinut tehdä. Nyt sekin salainenhaave on toteutunut.

Tosin ei se ihan helppoa ole. Ensimmäisten reenien jälkeen oli jalat ihan mustelmilla, sitten aukesi polvet ja vasen tulehtui niin ettei sillä voinut kävellä hetkeen. Viime reeneissä taas sain turpaani niin, että tuli vertanenästä. Kaiken kukkuraksi olen saanut lempinimen Hannibal, ilmeisesti siksi että kiljun kun pelataan sählyä…

Tässä ne sääret, mätivästä polvesta tuskin kukaan haluaa kuvaa…

1371603_10151962723257206_271871385_n.jpg

Koitin selittää äidille, että tämä on sellaista meditaatiota mitä minä tarvitsen. Äiti harrastaa joogaa, ei siis ymmärtänyt. Kesällä kämppikseni kehotti minua hankkimaan harrastuksen, jossa voisin keskittyä itseeni ja olla välittämättä ulkopuolisesta maailmasta. Hetki itseleen niin sanotusti. Kämppikseni harrastaa myöskin joogaa, tätinsä leipomista ja isä kalastusta, siinä muutamia esimerkkejä. Minä harrastan vapaaottelua. Se ei ehkä tullut ensimmäisenä kämppikselleni mieleen toulloin eikä liioin itsellenikään. Se on kuitenkin parasta meditaatiota minulle. Tyhjentää pään kaikista huolista hetkeksi, kun on jaksettava tai kun on mietittävä miten saa turpaansa mahdollisimman vähän. Vitutus katoaa myös kummasti, kun pääseen lyömään oikein kovaa jotakin tai jotakuta. 🙂 Treenien jälkeen on aina onnellinen, mutta väsynyt.  

Kommentit (3)
  1. Mom eli äitisi
    8.1.2014, 08:08

    OM ; )

  2. Anna Raitmaa
    13.11.2013, 18:42

    Voi sua Salla! Aika hurjan näköiset koivet 🙂 Tulin tänne katsomaan että mitä sulle kuuluu kun vähän on ollut tätä väliä tässä. Pääasia että on naama virneessä vaikka polvet iloisesti sinertääkin 😉 Toivottavasti nähdään joskus joulun aikaan <3

    1. Voi ihana kuulla sustakin 🙂 Oon muutaman kerran käynyt Tampereella mutta sä olet niin menevä nainen etten ikinä tiedä ootko rajojen sisällä vai et 🙂  

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *