Ensin katsoo ja hymyilee, sitten jo välttelee

Ensin katsoo ja hymyilee, sitten jo välttelee

Kun arkeaan elää yläasteen kaltaisessa, hormoninhuuruisia ikätovereita kuhisevassa paikassa, ei ole ihme jos raportoitavaa riittää. Joka päivä jonkun nurkan takaa voi ilmestyä uusi ihastus, puhumattakaan niistä jotka on jo ehtinyt panna merkille houkuttelevina unelmoinnin kohteina. Kuten ihastusten lukumäärän kehityksestä saattaa päätellä, olen ollut kiikarit ojossa vähän joka suuntaan – bongausharrastukseni on tuottanut aktiivista tulosta ainakin […]

Kirjekaverit, niin helmeetä!

Kirjekaverit, niin helmeetä!

Kirjeenvaihto oli huippujuttu teini-iässä ja jo sitä ennen! Kävin paljon leireillä ja reissuissa jo lapsuudessa, ja tuohon maailmanaikaan paras yhteydenpitotapa uusiin kavereihin oli kirjeitse. Olipa suloista vaihtaa kotiosoitteita heippojen hetkellä ja pitää huolta, ettei se lappu vaan hukkunut ja mahdollisuus kaveruuden jatkamiseen tuhoutunut sen myötä! Nuortenlehdissä julkaistiin myös kirjekaveri-ilmoituksia, ja tulipa sitä sähköpostiteltuakin jopa Tansaniaan […]

Epätoivoiset ajat – epätoivoiset teot?

Epätoivoiset ajat – epätoivoiset teot?

Harrastin lapsena kilpatanssia. Olin innoissani siitä. Tykkäsin kurinalaisista tekniikkaharjoituksista ja sain hurjat kiksit, kun opin jonkun pitkän ja vaikealta tuntuneen askelkuvion. Vakiot ja lattarit sykähdytti tasavahvasti, vaikka pientä kausivaihtelua ilmenikin. Sain ekat oikeat kilpatanssikenkäni vuoden 2003 kesällä, ne oli mustat ja niiden vuoksi matkattiin kauas kotoa. Halusin kehittyä ja päästä eteenpäin.  Oli vain yksi ongelma: […]

Jälkipuhe

Miksi laihdutuspuhe tekee pahaa?

Odotinkin koska se tulee, ensimmäinen kirjallinen aie laihduttamisesta. Ei siinä kauaa mennyt.    Koskahan laihdutus- ja herkkulakkopuhe oikeasti tuli ensi kerran elämääni? Sitä eivät nämä päiväkirjat tietenkään kerro, sillä jo ala-asteella sain jossain vaiheessa tietää olevani painokäyrän yläpäässä ja liian iso ikäisiini nähden. Muistan miten naapurin setä joskus kommentoi, että minussa olisi ainesta kuulantyöntäjäksi. Tiesin […]

Jälkipuhe

Huomion keskipisteessä

Eivät sitten sievempää sanaa keksineet – seiskaluokkalaiset kantoivat meillä päin nimeä örsö. Ylempiluokkalaisten harjoittamiin piinausmetodeihin kuului omalle kohdalleni usein osunut laulattaminen. Kuka tahansa saattoi pysäyttää käytävällä ja käskeä laulamaan. Nöyryyttäväähän se oli, mutta toisaalta se oli myös huomiota vanhemmilta oppilailta, millä oli (ainakin joidenkin kohdalla) arvoa. Rutiinin kuului vastentahtoinen pyristely, joka tiedettiin jo ennalta hyödyttömäksi […]

Jälkipuhe

Kun järkipuhe ei auta

Elokuun 11. vuonna 2003 aloitin yläasteen. Olennaista päivässä oli se, että yksi leirillä tavattu ihastus sanoi moi.  Edeltävänä kesänä olin uinut melkein joka päivä, yökyläillyt naapurissa, järjestänyt kotikadun markkinat (voittoa 5,6€!), matkaillut asuntovaunulla perheen kanssa ja käynyt Lintsillä. Lapsenvahti (jota piruksi kutsuin) oli ottanut päähän. Olin päässyt veneilemään sekä saanut ensimmäiset tanssikenkäni ja ahminut hurjalla […]