Mitä äitiys on ? Miten elämäni on muuttunut meidän pienen neidin synnyttyä ? Näitä kysymyksiä jää toisinaan kyselemään itseltään.

Äitiys, siinnä on omat haasteensa ja välillä tuntuu siltä, että katto romahtaa niskaan ja seinät kaatuvat päälle, kuitenkin suurimmaksi osaksi se on ihanaa. Minusta on väärin, että helposti leimataan heti ”huonoksi äidiksi” tai ainakin saat huono äiti fiiliksen, jos tunnet joskus negatiivisiakin tunteita, vaikka väittäisin että suurinosa meistä äideistä näitä tuntemuksia tuntee joskus. Nykyään et ole enää vastuussa vain itsestäsi, vaan vastaat nyt jonkun toisenki elämästä. Toisinaan se on pelottavaa, mutta samaan aikaan se on ihmeellistä ja antoisaa. On ihanaa nähdä toisen kehittyvän niin hurjasti päivä päivältä. Samaan aikaan, kun näkee toisen kasvavan ja kehittyvän niin huomaa itsekkin kasvavansa henkisesti. Olen huomannut vahvistuvani äitinä, en enää kiihdy nollasta sataan 2 sekunnissa, niinkuin ennen vaikka tähän kyllä täytyy todeta, että olen edelleenkin aika tempperamentinen ihminen luonteeltani ja tässä minulla onki vielä vähän kasvunvaraa. Lisäksi en enää välitä niin paljoa muiden mielipiteistä tai en ainakaan anna niiden jäädä kummittelemaan omaan mieleeni. 

No entäs miten elämä on muuttunut lapsen saannin jälkeen ? Nykyään lähteminen kotoa ei enää käy niin, että  otan avaimet, lompakon ja kännykän taskuuni, laitan vaatteet niskaan ja lähden ovesta ulos. Noup, noup, noup.. ensin yritän saada itseni jotenkin ihmisen näköiseksi, ettei silmäpussit roiku nilkoissa ja tukka sojota kohti taivasta, tietysti samalla viihdyttäen pikkuneitiä. Kun tästä on selviydytty alkaakin neidin valmistelu, usein tässä vaiheessa iskee kaikki pikkuneidin tarpeet samaan aikaan. Nälkä iskee, vaippa on täynnä, vaatteet on puklussa, ja kun näistä on selvitty niin sitten päästäänkin laukkujen pakkaamiseen ja kyllä miten perheen pienimmällä, voikin aina olla eniten tavaraa mukana ? Vaipoista vaihtovaatteisiin, puklurätistä leluihin jne.  Tutti kadoksissa, vaatteet hukassa, missä on puhelin? Hmm.. kuulostaa ihan tavalliselta arkipäivältä jo meidän perheessä. Ehkä tämäkin helpottaa vauvan kasvaessa ja mun harjaantuessa tässä hommassa?! Syvästi ainakin toivon niin. Onneksi ollaan oikeesti kyllä saatu todella helppo lapsi niin se helpottaa kaikissa tilanteissa. 

No entäs kodin siivous? Tavallisesti olen hyvinkin järjestelmällinen, ehkä jopa neuroottisen tarkka kodin siisteydestä. Muutama pölypallo tai kissankarva siellä tai täällä ei niinkään haittaa, mutta tavaroiden haluan olevan paikoillaan ja olevan perus siistiä muutenkin. Tämä on mulle vielä sellainnen oppimisen paikka, jotta osaisin olla olematta itselleni niin ankara, jos nyt silloin tällöin vähän lojuu vaatetta nurkassa tai lelut on leviänä pitkin olohuoneen lattiaa. Lelujakaan on aika turha siivota, jokapvä pois kun taas aamulla ne saa kaivaa takas korista lattialle. Ja toisinaan, eihän mulla aina ole aikaakaan touhuta kodin askareiden parissa, kun Jade haluaa tietenkin paljon syliä,seuraa , no ylipäätään huomiota ja onhan se noin pieneltä vielä ihan ymmärrettävääkin ja ihan kyllä vanhemmaltakin lapselta. Äitikun nyt on kaikki kaikessa.

Kaverit ovat jääneet hieman myös taka-alalle, vaikkei näin pitäisi olla. Tottakai sitä yrittää edelleen nähdä myös ystäviä niin usein, kuin mahdollista, mutta usein neiti matkustaa mun mukana, koska on täysimetyksellä. Itse en ole raaskinut vielä pullosta antaa, edes pumpattua omaa maitoa. Koen sen vaan, jollain tavalla inhottavaksi ja kiusalliseksi, enkä edes tiedä syytä tälle, mutta näillä mennään ja tähän ollaan tyytyväisiä.

​Kuvassa ystäväni ja Jade ♥ 

Äitiys on varmasti tehnyt  minusta ihmisenä vahvemman, kärsivällisemmän ja rauhallisemman. On ihanaa huomata miten tärkeä voit olla jollekkin, kuinka vilpittömästi toinen sua rakastaa ja tarvitsee sua päivittäin ihan pienissäkin asioissa. Mikään ei tee aamusta parempaan kuin herätä pienen iloisen tytön vierestä, joka heti hymyilee onnellisena sut nähdessään.  Päivääkään en kyllä vaihtais pois, vaikka välillä on niitä raskaitakin ja vaikeita päiviä, mutta niitä varmasti kuuluu jokaisen lapsiperheen arkeen.