♥ Newborn , mistä kaikki alkoi 3kk sitten !
Hei ja tervetuloa uudelle blogi sivulleni. ♥
Tällä postauksella onkin hyvä aloittaa, sillä kertoohan kyseinen postaus tulevasta blogin tähdestä.
Torstaina 06.07.2017 aamuni alkoi hyvin levottomasti, olin yöllä ollut jo rauhaton, eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Miehen piti olla vapaalla kokopäivä, mutta joutuikin lähtemään iltavuoroon töihin, mistä itse närkästyin oloni vuoksi. Olin lähes varma, että tämä pieni neiti tulee maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Herätessäni tunsin jo muutamia harvakseltaan tulevia siedettäviä supistuksia, ruoka ei maistunut ollenkaan, vatsa oli sekaisin ( tosin tätä oli jo jatkunut useamman viikon ) ja selkääkin tuntui jomottavan, alakerrasta puhumattakaan.
Päivän mittaan supistukset alkoi voimistumaan, mutta välit ei tihentynyt, olo alkoi kuitenkin käymään hieman hermostuneeksi, joten ystäväni tuli pitämään minule seuraa. Käytiin vielä pienellä kävelylläkin koirankanssa, supistuksista huolimatta. Aikapian lenkin jälkeen kello oli varmaan jo silloin 18.00 pintaa supistukset alkoi voimistumaan ja supistusten välikin alkoi tihenemään. Välillä sai ihan jo keskittyä hengittelyyn supistustenaikana, mutta olo oli vielä ihan siedettävä. Ilta alkoi lähestyä ja ystävä teki lähtöä kotiinpäin. Jäin rauhassa köllimään sohvalle ja yritin katsella telkkarista tulevia ohjelmia.
Kellon lähestyessä 21.00 olo kävi kokoajan vain tuskasemmaksi ja tuskasemmaksi, odotin jo kovasti miehen tuloa kotiin. Tiesin hänen tulevan hieman jälkeen kymmenen, tunti tuntui kuluvan hyvin hitaasti. Vihdoin miehen ilmestyessä kotiin, jotenkin rentouduin paremmin ja supistukse lähti voimistumaan oikein rytinällä. Väli ei silti tiheentynyt viellä vaadittavaan määrään. Väänsin jo muutamaa kyyneltä kotona ja soitin miehen kannustaessa synnärille. Sain aika tylyn vastauksen soittaessani, kuulema välit edelleen liian pitkät ja epätasaiset, vaikka kivut alkoivat olemaan jo sietämättömiä. Kestin enää puhelinsoiton jälkeen 30 minuuttia kotona, kunnes väänsin itkua kippurassa ja jotenkin tuntui pakottavalta tarpeelta ”lähentyä”, kohti maata jokaisella supistuksella jos näin voisi sanoa. Tässä vaiheessa mieheni ei enää kestänyt katsoa tuskaani ja ilmoitti, että nyt lähdetään sanoivat Tyksissä mitä sanoivat.
Oltiin 01.00 synnärillä tarkkailuhuoneessa käyrillä ja olo oli tuskainen, minun piti jaksaa 20 minuuttia olla seurannassa, ennenkuin katsottaisiin kohdunsuun tilanne. Oli mennyt n. 15minuuttia kun ulvoin täysillä kivusta ja pian kätilö tulikin ja päätti, että tarkastetaan jo tilanne. Olinn 5cm auki ja eikun suoraan synnytysosastolle. Minulta kysyttiin kivunlievitys toiveistani ja ulvoin vaan, että kaikki mahdolinen tänne nyt ja heti. Toiveissani oli epiduraalipuudute, jonka sainkin heti synnytyssaliin pästessäni.
01.17 makasin sängyllä täristen kivusta, en halunnut kenenkään koskevan itseeni, mikä oli sinällään hankaalaa kun anestesialääkäri tuli laittamaan ab-tippaa streptokokin takia ja laittamaan epiduraalin. Tuntui että epiduraalin saannissa ja edes lääkärin paikalletuloon menee ikuisuus..Onneksi mies seisoi kokoajan mun rinnalla,vaikka ei muuten voinutkaan auttaa. Ihanasti hän hoki mun pyynnöstä mulle kokoajan, että ”muista hengittää” se meinaan todellakin autto kun muisti hengitellä kaiken kivun keskellä. Kun ab-tippa oli paikallaan, alkoi selänpesu epiduraalia varten. Juuri kun selkä oli saatu puhtaaksi ja minut asetettu sängylle kippuraan ja käskettiin olemaan paikalla, kuulin paukahduksen ja *pam* lapsivedet menivät spontaanisti kauheella paineella. Tässä vaiheessa kello oli 02.30 Noh, ei muutakuin uusi tilannekatsaus kohdunsuulle ja kohdunsuu auki 7cm, uusi pesu ja epiduraali paikoilleen. Tämä oli kuin taivaanlahja, kivut loppui samantien, paineen tunne jäi edelleen supistaessa, mutta kipu oli poissa! Sain levättyä about reilu 1,5 tuntia kunnes kivut alkoivat taas palaamaan pikkuhiljaa..
03.55 kohdunsuu oli 8cm auki ja aloin taas kärvistelemään supistustenparissa. Tässävaiheessa kätilö joutui hälyttämään paikalle lääkärin, sillä vauvan sykkeet nousivat turhan korkeaksi ja käyrät alkoivat piirtämään, jotain sinne kuulumatonta. Minut ohjattiin sängylle nelinkontin kyynerpäiden varaan ja pää alaspäin roikkuen ja peppu kohtitaivasta. Lisäksi annettiin lisähappea maskista, josta tuli vain huonoolo. Onneks oli väärähälytys, vauvalle laitettiin pantapäähän ja minua elttiin nesteyttämään, olin alkanut kuivumaan liikaa ja tästä syystä ilmeisesti vauvan sykenousi. Olo oli tuskainen ja mulle tarjottiin ilokaasua, mitä en halunnut ottaa vastaan koska pelkäsin tästäkin tulevan huonoolo. Sain pian uuden annoksen epiduraalia, joka ei kauaan kerennytkään vaikuttamaan, kun supistukset alkoi tuntumaan taas ja joka supistuksen kohdalla tuli kauhea tarveponnistaa. Kello oli 06.20 kunn hälytin kellosta paikalle kätilön, joka saapuikin paikalle todella nopeasti. Kerroin ponnistuksen tarpeesta, jolloin hän tarkisti tilanteen ja yes, vihdoinkin olin 10cm auki.
Sain hetken harjoitella ponnistamista omaan tahtiini ja kokeilla miltä se tuntuu. Kun supistukset voimistui ja ponnistamisen tarve lisääntyi, puuttui kätilöpeliin. Mieheni seisoi minun rinnallani kannustaen hienosti minua. Miehelleni annettin käsky hälyttää kellosta paikalle lääkäri. Lääkärin paikalle saapuessa alkoi tosi toimet! Alettiin ponnistaa ja kunnolla, minut pyydettiin puoliistuvaan asentoon, mies tuki selästä minua, samalla rauhoitellen, lääkäri ja kätilö pitivät jaloista. Pienen ohjeistuksen jälkeen pääsin jujuun sisään ja ponnistusvaihe olikin ohi 16 minuutissa. Itse yritin keskittyä hengitykseen koko ponnistusvaiheen ja koenkin sen olleen erittäin hyvänä osana nopeaan synnytykseen. Ponnistaminen tuntui helpottavalta tunteelta, vaikka alapäässä olikin kamala kiristys etenkin pään ollessa jo lähes ulkona. Hartiat oli ehdottomasti pahinkohta ponnistuvaiheessa. Kaiken kaikkiaan synnytys meni nopeasti ja mukavasti kivuista huolimatta. Koin itse synnytyksen pahimmaksi kohdaksi avautumisvaiheen kaikkine pahimpineen supistuksineen. Voisin melkeenpä koska vaan mennä mielummin uudestaan ponnistamaan vauvaa ulos, kuin kestää niitä supistuksia. 1.vaiheen kesto: 09:35 2.vaiheen kesto 00:16 3.vaiheen kesto 00:19 Kesto yhteensä 10:10 2 asteen repeämä välilihassa, emättimessä
07.04.2017 klo 06.51 maailmaan syntyi pieni reipas tummatukkainen peikkotyttö. ♥ Mitoin 3650g , 50cm py 34,5cm agarpistein 9/9/9
