Espanjan reissu pulkassa ja minä olen taas arjen pyörteissä Kalliossa. Lomaviikko meni yhdessä hujauksessa, kuten  niillä on tapana mennä. Olisin toki voinut nauttia muutaman lisäpäivän lämmöstä ja auringosta, mutta ei tässä arjen aloittamisessakaan ole mitään vikaa. Olen aina yhtä innoissani vuoden vaihtumisesta. Melkein kuin uusi vuosi jotenkin putsaisi pöydän ja antaisi mahdollisuuden kasvuun sekä itsensä kehittämiseen. En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, enkä aijo tehdä  edes mitään sen kummempia elämänmuutoksia, mutta ajatus uudesta alusta on lohduttava. Tiedättekö sen tunteen kun on kirjoittanut suttupaperille tekstiä miten sattuu sikinsokin ja sitten ottaa uuden puhtaan paperin ja kirjoittaa harkitusti nätillä käsiallalla? Koko vuoden olen tehnyt pieniä ja sekalaisia huomoita suttupaperille ja aina vuoden vaihtuessa otan puhtaan paperin käyttöön.

Tässä muutama kuva reissultani.

Aamulenkillä rannalla. Aika siistiä lenkkeillä rantaviivaa pitkin auringonpaisteessa.

Lenkkireitti päättyi kilometrin mittaiseen jyrkkään nousuun. Näkyy naamasta, että otti voimille.

Chillailua koirien kanssa. Kuvassa Bruno ja Domi.

Ruoka oli ihanaa ja sitä tuli syötyä paljon. Yritn muistaa aina ennen ateriaa ottaa kuvan annoksesta, mutta en kertaakaan muistanut! Äkkiä vain ruuan kimppuun ja lautanen tyhjäksi. No tässä kuva lohipastasta 🙂

Ihan kiva drinkkibaari.

Uuden vuoden viettoa uudessa mekossa.

Siistin sekava kuosi.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Nina

No arvaatte varmaan mikä nyt on mielessä? Loma tietysti!  Välillä olen ahdistuneena miettinyt, että onkohan minulla järkeä tai varaa pitää lomaa. Oma yritys ja kaikkea, eikö kaikkien yrittäjien pidä raataa yötä päivää koko vuoden ympäri? Niska limassa ja marttyyrin viitta hartioillaan? Huonosta omatunnosta huolimatta yritän ottaa rennosti ja olla murehtimatta. Luvassa on nimittäin vapaata ruhtinaalliset yhdeksän päivää! Suuntaamme isäni luokse Espanjaan, eli tiedossa on laatuaikaa perheen kanssa.  Minulla ei ole sen kummempia suunnitelmia reissun varalle. Pelkkä aurinko ja lämpö kuullostaa jo niin hyvältä. Tietty myös isoäitini herkut. Käy minulle! Joulu palmujen alla on aika perinteistä poikkeava, mutta minä en ole mikään suurin jouluihminen enkä niin välitä perinteistä. Yhdessäolo on se mikä merkkaa, sama se istutaanko kuusen vai palmun ympärillä.

Meillä oli viime lauantaina seurani Kallio Rolling Rainbown vuotuinen gaala. Gaalassa palkitaan aina vuoden parhaat, juodaan skumppaa hienosti pukeutuneina ja nautitaan toistemme seurasta. Palkintokategoriat ovat aika kirjavat ja tehty osittain huumorimielellä. Esimerkiksi Vuoden homoin homo, Vuoden homoin hetero ja Vuoden rakastaja. Tietty palkinnot saa myös vuoden parhaat pelajaat ja pääpalkintona on Vuoden Hahmo. Itse nappasin tänä vuonna Vuoden treenaaja ja jaetun Miss KRR- tittelin. Ilta oli mahtava ja voi sitä rakkauden määrää.  Minä keskityin niin bilettämiseen, ettei kuvia ole oikestaan koko illalta. Noh, mutta ainakin keskityin olennaiseen!

Gaala-asuni.

Puvun juju löytyi selästä.

Pekka-kissakin pääsi kuvaan.

Kuva KRR misseistä. Jaettu voitto neljän kesken 🙂

Nyt takaisin työn pariin.

Terveisin,

Nina