Listalla.
Minä rakastan tehdä listoja. Olen pienestä pitäen listannut asioita; teininä oli monta eri top10- listaa, milloin koulun kuumimmista pojista ja milloin lempiartisteista. Ei oikeastaan ollut asiaa, jota ei olisi voinut listata. Nyt, ei enään niin teininä, tykkään vieläkin listata asioita. Sen lisäksi, että listat auttavat muistamisessa, ne myös saavat asiat konkretisoitumaan. Asiaan tietty kuuluu, että käsiala on normaalia siistimpää ja plussaa on jos paperi on nättiä. Näin loppuvuodesta myös kaikki muutkin kirjoittavat listoja, kuten esimerkiksi eri mediat, jotka listaavat kuluneen vuoden top-asioita. Ja minä olen innoissani! Olen törmännyt tähän mennessä jos jonkinmoiseen hömppälistaan, ja kyllä, tämä on paheeni. En malta olla lukematta vuoden julkkismokat/internetsensaatiot/kohujuorut- listaa. Mutta löytyy toki niitä hieman järkevämpiäkin, esimerkiksi Facebookissa kiertävä top10 kirjaa. Olen jäänyt pohtimaan, mikäli voisin kirjoittaa ainoastaan yhden listan näin vuoden lopussa, niin mikä se olisi? Kuten taidekriitikkona tiedän, jo pelkästään se, että on valinnut kirjoittaa jostakin näyttelystä, on ensimmäinen vaihe kritiikissä. Joten se mitä valitsen listata, täytyy jo itsessään olla jotenkin merkittävää minulle.
Teimme ystäväni kanssa listan mitä pakata mukaan pelimatkalle. Pyhätissiliivit naurattaa.
Tässä pari kuvaa viikonlopulta. Perjantaina olimme mukana Heikki Kuulan uusimman videon kuvauksissa, joka oli aika siistiä. Paikkana Jätkäsaaren Bunkkeri, joka muinoinaan toimi myös meidän treenimestana. Ah, nostalgia.
Maskit naamassa.
Kuvausjengiä.
Tänään jalassa aurinkoiset sukat. Piristää!
Mukavaa keskiviikkoa!
Terveisin,
Nina
