Pitääkö tässä kriiseillä?

 

Tajusin hiljattain, että tuleva kevät tulee muuttamaan paljon. Oikeastaan kaiken! Minä nimittäin täytän kolmekymmentä. En olisi ikinä uskonut, että minä lukeudun niihin ihmisiin joille tulee ikäkriisi. Mielestäni koko kolmenkympinkriisihypetys on ollut jenkkileffojen pönkittämä ajatuskuvio, joka ei millään muotoa voi vaikuttaa minuun. Olenhan tuon kaiken yläpuolella. En ole se hysteerinen nainen , joka itkee ryppyjensä vuoksi tai voivottelee kaikkia niitä saavutuksia, joita ei ole vielä voinut lisätä CV:hensä. Ja kas, miten kävikään! Huomasin olevani kriisissä. Eikä taida olla sattumaa, että tämä kriiseily sijoittuu juuri kolmekymppisteni kynnykselle. En minä ota paineita ulkonäöllisistä seikoista, vaan ennemmin minulla on haikea olo. Ihan kun joutuisin luopumaan jostakin. Joudun jättämään taakseni kaksikymppiset; ikäluokka johon olen identifioinut itseni kymmenen vuotta. Tämä surettaa mnua. Mistä voin tietää mitä kolmekymppisillä on tuoda minulle? Numeroissa on ihan eri kaiku. Kaksikymmentä kuullostaa hauskemmalta kun kolmekymmentä. Onkohan minulla tylsempää ja pitääkö minun alkaa käyttäytyä eri tavalla? Odotetaanko minulta eri asioita nyt?

 

 

 

 

 

Pohdin, että ehkä minun on helpompi luopua kaksikymppisistä, jos listaan vuosikymmenen tapahtumat pääpiirteittäin. Jottei listasta tulisi liian pitkä, päätin valita listata ainoastaan kymmenen asiaa. Kymmenen ensimmäistä, jotka tulevat mieleen, sillä jos listaa alkaa liikaa miettimään, ei saa mitään kirjoitettua ylös. Tämä olisi eräänlainenn riitti. Ikään kuin pistäisi vuosikymmenen pakettiin, solmisi nätin lahjanarun sen ympärille ja  laittaisi kaappiin säilöön. Aina kun siltä tuntuisi, voisi paketin avata ja muistella erästä vuosikymmentään elämästään.

 

Kaksikymppisenä minä:

– muutin Porista Turun kautta Helsinkiin

– valmistuin yliopistosta Filosofian maisteriksi

– aloitin roller derbyn

– menin naikkariin

– ryhdyin yrittäjäksi

– sain kaksi kissaa

– sain tosi paljon uusia ystäviä ja pidin vanhoista kiinni

– matkustin kaksi kertaa Yhdysvaltoihin, reilasin Euroopan halki, näin Pariisin, Berliinin, Lontoon ja lukuisia muita kaupunkeja, kävin tosi monta kertaa Malmössä ja Briteissä, viidesti Espanjassa, rakastuin Barcelonaan ja  päätin muuttaa vielä joskus San Fransiscoon.

– join tosi monta tuoppia

– kuulin tosi monta räppibiisiä

 

 

Ihan jees vuosikymmen.