Ai lapsettomuuteen ei kuole? Kiitti ku kerroit
Sain itseni lietsottua melkoisille kierroksille luettuani eilen Matkalla perheeksi ”Ei siihen lapsettomuuteen kuole” postauksen. (Ihan jo ensinnäkin pelkkä otsikko sohaisi arkaa paikkaa, koska tuon lauseen olen kuullut melkolailla samanlaisena omalta äidiltäni, kun itken lattialla jälleen yhtä keskenmenoa.)
Intended Mum kirjoitti hienosti saamastaan palautteesta, joissa kritisoitiin sijaissynnytystä mm. seuraavalla kommentilla:
Suomessa ei ole mahdollista, koska halukkaita synnyttäjiä ei ole tarpeeksi. Ja niitä ei tarpeeksi, koska Suomessa ei saa toisen ruumiin ”käytöstä” maksaa. Ja ei saa maksaa, koska fyysinen koskemattomuus on asia, jonka on katsottu olevan niin tärkeä, ettei siitä voi edes suostumuksella luopua.
Tuo yllä oleva kommenttihan viittaa välillisesti siihen, että sijaissynnytyksestä maksaminen on kuin maksaisi toisen ruumiin käytöstä muutenkin eli prostituutiosta. Kommentti on sinänsä jo puhtaasti älytön eikä pohjaa mihinkään faktaan, sillä Suomessa nimenomaan saa maksaa toisen ruumiin käytöstä, myös seksissä, ainoastaan parittaminen ja ihmiskauppa on kiellettyä. Jokainen saa myydä omaa kroppaansa siis miten huvittaa, mutta vauvantekohommiin sitä nyt ei vuoden 2007 lainsäädäntömuutoksen jälkeen saa tehdä. (Tsekkaa Intended Mumin aiempi postaus ”Sijaissynnytys Suomessa”.)
Postaukseen kävi myös kommentoimassa vierailija, joka perusteli (ystävällisesti) omaa näkökulmaansa näin:
Surrogaatioäidin palkkio. Mielestäni surrogaatiosta ei saisi pyytää palkkiota, vaan se pitäisi tehdä pelkästä altruistisuudesta. Tämä karsisi kommentoijat, jotka väittävät että surrogaatio on hyväksikäyttöä tai ruumiin käytöstä maksamista.Munasolujen luovutus. Näkisin parhaana jos munasolujen luovuttaja olisi äiti itsekin, että hän osaisi valmistautua paremmin ja ymmärtää mille oman biologisen lapsen ”antaminen pois” munasolun muodossa saattaa tuntua myöhemmin elämässä. Tietäen että jossain päin maailmaa on biologinen lapsi, jota ei välttämättä koskaan tule näkemään/tuntemaan. Tämä olisi paras vaihtoehto siinäkin mielessä, ettei luovuttaja katuisi, jos ei saisikaan ikinä lapsia.Pakastetut alkiot. Jos muistan oikein, teidän klinikka hedelmöitti useamman munasolun, joista Jenniferiin siirrettiin 2 (korjaa jos olen väärässä). Mitä näille käyttämättä jääneille alkioille tapahtuu? Ne ovat kuitenkin ihmisten alkuja, samalla tavalla kuin ne kaksi vauvaa jotka kasvavat tällä hetkellä Jenniferin mahassa. Mielestäni eettisintä olisi hedelmöittää vain siirrettäväksi aiottu määrä, ei ”ylimääräisiä”.
En ole koskaan käsittänyt tuota näkökulmaa, kuinka munasoluja tai edes hedelmöittyneitä alkioita pidetään ”lapsina”. Ne ovat solurykelmiä, joilla on mahdollisuus kehittyä ihmiseksi, mutta niistä ei voi mitenkään ennakoida käykö niin. Ne eivät ole ”lapsia”, jotka on ”annettu pois”. Tunnen muutamia munasolujen luovuttajia ja pidän heitä yhtä arvokkaina ihmisiä kuin verenluovuttajia. Kukaan heistä ei ole sanonut ”antaneensa lapsensa pois”, vaan kokevat enemmänkin antaneensa mahdollisuuden onneen sellaiselle, joka sitä kipeästi kaipaa. Itse kuulun myös luuydinluovutusrekisteriin ihan puhtaasti altruistisista syistä, mutta jos luuydinluovutukseen kuuluisi yhdeksän kuukauden fyysinen ja henkinen sitoutuminen, odottaisin siitä myös rahallista korvausta. Mistä pääsemme tuohon kommentin alkuun. Miksi ihmeessä sijaissynnyttäjälle ei saa maksaa? Hän tekee ruumiillaan työn, jota ei voi millään muulla tavalla (vielä) lapsia saattaa maailmaan, joten miksi ihmeessä hän ei saisi ottaa myös rahallista korvausta? Samalla logiikalla myös hedelmöityshoitoklinikoiden pitäisi toimia altruismin hengessä eikä ottaa tähtitieteellisiä summia toimenpiteistään.
Kommentoija myönsi kommenttinsa alussa ettei tiedä miltä tuntuu kärsiä lapsettomuudesta, mikä myös selittää tuon kommentin viimeisen osion Mielestäni eettisintä olisi hedelmöittää vain siirrettäväksi aiottu määrä, ei ”ylimääräisiä”.
Mikä on ylimääräistä? Todennäköisyydet alkion selviämiseen ovat häviävän pienet ja ylipäätään raskautumisen todennäköisyys on niin järisyttävän pieni, että on suoranainen ihme että tähän maailmaan ylipäätään lapsia tehdään. Jos nainen kykenee fyysisesti ja lapsia ja itseään vahingoittamatta kantamaan kaksoset, on kahden alkion siirtäminen vain järkevää, mutta myös kustannustehokasta. Yhden alkion siirto Suomessa on noin 1000e per kerta, riippuen vähän klinikasta. IVF-hoito, jonka avulla saadaan hedelmoitettäviä munasoluja (jotka kaikki eivät välttämättä edes hedelmöity, tai jos hedelmöittyvät, eivät jatka kehittymistä yli viisi päivää) maksaa noin 4000e. Se on kallista venäläistä rulettia, johon harvan rahatilanne ei riitä.
”Mutta jos se on rahasta kiinni, ei se lapsen saaminen vissiin niin tärkeää ole.” Tule sanomaan tuo uudelleen, kun olet käyttänyt kymmenen tai kaksikymmentätuhatta euroa hukkaan. Mitä ”eettistä” on siis olla siirtämättä useampaa alkiota, jotta saadaan tuo todennäköisyys elävän lapsen syntymälle korkeammaksi? Se on niin helppoa huudella nurkista, kun omat lapset ovat syntyneet sitä peittoa heiluttelemalla parin kaljan hinnalla.
Kaikki nämä ”kyllä luonto tietää” ja ”ehkä sitä ei vain ole tarkoitettu” on ehkä lausuttu hyväntahtoisesti (pah!), mutta ne paistavat sellaista ylimielistä ymmärtämättömyyttä, joita vain täysin empatiakyvytön ja näköalaton ihminen voi sylkeä suustaan. Hävetkää, saatana. Lapsettomuus on henkilökohtainen, kipeä, arka ja verenpunainen asia, jota ei tarvitse tulla kenenkään nillittämään sivusta, että ”koita nyt ryhdistäytyä”. Lapsettomuuteen ei ole yhtä oikeaa tapaa reagoida, mutta yksi keino on pitää päänsä kiinni, jos ei ole mitään muuta sanottavaa kuin vähätellä.
*end of rant*
