Lapsen oikeus tulla rakastetuksi

Jatkan vielä hetken tämän asian jauhamista, koska en muuten saa sitä mielenpäältä pois (yöunia olen jo menettänyt, oksettaa ja kuvottaa kun näenkin jossain noita”perusteluja”).

Lainaan toisaalta, koska kaikki on jo sanottu paremmin (kiitos Jori):

Minä kerron teille nyt lyhyesti, miten asia oikeasti on: tasa-arvoinen avioliitto ei vaikuta lapsiin yhtään millään tavalla. Toistan: ei millään tavalla. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesta syystä: samaa sukupuolta olevat lasten kasvattajat eli vanhemmat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Toistan: ihan tavallisia ihmisiä, joten he myös kasvattavat ihan tavallisia ihmisiä.

Minä olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät tätä halua ymmärtää. Nämä aito-avioliitto- ihmiset eivät nimittäin ole selvästikään ihan tavallisia ihmisiä, sillä he kieltäytyvät kohtelemasta toisia ihmisiä inhimillisesti ja ovat valmiita epäämään ihan tavallisilta ihmisiltä sellaisia oikeuksia pois, jotka kuitenkin kuuluvat ihan tavallisille ihmisille. Nämä aito-avioliitto- ihmiset puhuvat lasten oikeuksista, luonnollisuudesta sekä tietenkin Raamatusta.

Minä kerron teille jälleen muutaman salaisuuden: lapsella ei ole mitään oikeutta isään sekä äitiin. Sellaista oikeutta ei nyt vain ole. Kirjoitan tuon ’argumentin’ näkyviin tähän, niin tiedätte, mistä on kyse:

-”Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin.”-

Rautalankaa: oikeutta isään ja äitiin ei ole olemassa. Piste.

Jos nimittäin olisi, avioerot kiellettäisiin lailla, yksinhuoltajuudesta rangaistaisiin välittömästi ja jos toinen vanhempi sattuisi kuolemaan ennen kuin lapsi on täysikäinen, sitä paheksuttaisiin julkisesti jälkikäteen ja lapset otettaisiin huostaan moisesta vaarallisesta kasvuympäristöstä. Myös lasten tekoon olisi olemassa soveltuvuustestit, sillä ’onhan lapsella oikeus isään ja äitiin’.

Lapsella on oikeus tulla kohdelluksi ihmisenä, inhimillisesti:https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/

-”…tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä,

ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja häntä tulisi kasvattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen ihanteiden hengessä sekä erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä.”-

Kun seuraavaksi kuulette puheita lasten oikeuksista, niin muistakaa yllä oleva lainaus, sillä se sisältää kaiken oleellisen: lapsen oleellinen oikeus on tulla rakastetuksi, ei elää perheessä, jossa on isä ja äiti.

 

Ja vielä lopuksi myös sama loppukaneetti, jota käytin eilen kiistellessäni interwebsissä yhden hurmoksessa vihapuhetta messuavan kanssa:

Se, mistä olen erityisen huolissani, on näiden aidompien ihmisten pyrkimys demonisoida toisia ihmisiä. En voi olla pohtimatta, miten näiden aidompien ihmisten lapset kiusaavat homojen lapsia ja sitten he toteavat: ”Katsokaa, niiden homojen lapsia kiusataankin! Ettekö te välitä lapsista, kun te homostelijat aiheutatte vain sen, että lapsia kiusataan? Eikö kukaan enää välitä lapsista?”

b789ff1820ffb948bd99fdcc07c74910.jpg

Itkettää ajatuskin, että maailmassa on näin paljon vihaa.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Vanhemmuus

Äiti, äityli, äiskä, äippä, mama, mamma, mami..

Niin kuin rakkaalla lapsella on monta nimeä niin on myös vanhemmalla. Kun perheessä onkin kaksi äitiä, se biologinen ja sosiaalinen, joutuu myös miettimään millä nimellä haluaisi itseään tai toisiaan kutsuttavan. Tämäkin pohdinta on varmasti tässä vaiheessa jo liian aikaista, mennäänhän nyt vasta raskausviikolla kuusi, mutta pohdinnat ovat oma tapani osallistua asiaan.

Olen lapsesta saakka kuvitellut olevani jonkun äiti. Se sellainen äiti, jonka syliin pääsee aina, joka nauraa paljon, asettaa rajoja, peuhaa ja leikkii lapsensa kanssa. Äiti. Meillä jokaisella on sellainen, vaikka nimi vaihteleekin. Osalle äiti on mutsi, toiselle äiskä, toisella mamma. Nimeen liittyy aina paljon erilaisia mielikuvia ja odotuksia, joskus perheen sisäisiä vitsejä tai hellittelyjä. Myös murrealue vaikuttaa, sillä Pohjois-Suomessa harvemmin käytettäisiin nimitystä mutsi, kun taas Uudellamaalla se on aika tyypillistä.

Kahden äidin perheessä nimellä on myös senkin kautta väliä, että lapsi oppii erottamaan äidit toisistaan nimellä. Jotkut antavat lapsen itse päättää ei-biologisen äidin nimityksen, jolloin nimi voi olla esimerkiksi mamma, mami, mammu, mumu tai jotain muuta taaperon suuhun helposti istuvaa. 

Äiti.

Äiti-sanaa liittyy myös ulkopuolisia odotuksia. Äidin esimerkiksi oletetaan aina synnyttäneen lapsensa. Kun tulen liikkumaan vauvamme kanssa, saatan joutua kuulemaan kuinka olen ”palautunut nopeasti raskaudesta”. Tai kuinka puolisoni saa kuulla lapsensa ”muistuttavan häntä”. Kerrommeko jo tuossa tilanteessa kahden äidin perheestä? Vai hymyilemmekö hiljaa, nyökyttelemme ja lähdemme siihen sosiaaliseen leikkiin, jota äitiys kulttuurissamme on?

Moni on kertonut äitiyden tunteen heränneen vasta synnytyslaitoksella. Osa todennut sen tunteen tulevan vasta myöhemmin, osa aiemmin. Nyt kun en itse synnytä lastamme, miten minusta tulee äiti?

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Vanhemmuus