Ei edelleenkään mitään uutta auringon alla. Virallinen testipäivä oli sunnuntaina, mutta testailun aloitin jo perjantaina köh torstaina. Negaa, negaa. Kuukautisia ei silti kuulu eikä näy, vaikka niiden perjantaina piti alkaa. Kroppani on tähän asti toiminut orjallisesti kuukautisten suhteen, kellon tarkasti, joten en nyt yhtään osaa suhtautua tällaiseen myöhässä olemiseen.

Soitin eilen klinikalla neuvoa kysyäkseni ja kätilö oli yhtä hämmentynyt kuin minä. ”Kyllä se varmasti nega on mutta.. niin.. no onhan noita myöhäisiä plussia joskus nähty.” Jaa-a, en minä vaan. 

Maha on MAHA. Aamusta alkaen. Illalla se on jo sellainen pömppö, etten pysty jännittämään sitä juuri ollenkaan, ja meinasin su-iltana teloa itseni kahvakuulaillessa. Hengästyttää ja väsyttää, hikoilen päivisin ja illalla palelen. Ennen viikonloppua olin tulla hulluksi rintojen kutinan kanssa, mutta se onneksi loppui jo (hei vaan työkavereille, se on käsi siellä mun paidan alla!). 

Joillain klinikoilla annetaan pakkassiirronkin jälkeen niin myöhäinen testipäivä kuin pp16. Se olisi näillä näkymin vasta loppuviikosta. Vaimo on ihan täpinöissään, vaikka yritän kuinka toppuutella. ”On siellä joku!” se hihkuu ja taputtelee mahaani.

Voihan fifty-sixty sentään! Haluaisin jo tietää tuloksen, jomman kumman, että tässä pääsisi jotenkin orientoitumaan elämään, lapsella tahi ilman.