Koti

Koti on aina ollut mulle sellainen turvapaikka. Paikka, missä saan olla just niinkuin haluan ja näyttää just niin kauhealta kuin haluan. Mulle on tärkeetä, että koti näyttää siltä, että sinne on aina kiva palata, minkä takia oon tehnyt mun kodista just mun näkösen. Vaikka tämä nykyinen asunto onkin mulla ’vaan’ tämän opiskeluajan, niin silti tykkään aina tietyn väliajoin uudistaa sisustusta esimerkiksi kukilla, uusilla matoilla, verhoilla ja erilaisilla koriste-esineillä. Asun tällä hetkellä 33 neliön yksiössä, mikä on mun mielestä aivan passelin kokoinen näin yksin asuvalle. En oo sen kummemmin itselleni kaivannut enempää tilaa, ainoastaan haluaisin parvekkeen tai saunan. Lisäksi olen miettinyt koiran ottamista, mitä en ihan koiran viihtyvyyden kannalta mielelläni tänne pieneen yksiöön kuitenkaan ottaisi. Ehkä seuraava asunto sitten tuo tullessaan näitä muita mukavuuksia, mutta tällä hetkellä on just hyvä olla täällä. Jossain vaiheessa koin kyllä vähän ahdistusta siitä, miten paljon tämä asunto muistuttaa mua joistan ikävistä asioista, mutta jotenkin oon päässyt siitä tunteesta pikkuhiljaa yli.

Oon asunut tässä nyt reilun vuoden. Ainut mikä mua muuttaessa mietitytti, oli tuo kirkkaan vihreä seinä. Nykyään sitä kylläkään tuskin edes huomaa. Asuin koko lapsuuteni samassa omakotitalossa aivan ihanalla asuinalueella. Paljon tuosta asuinalueesta kertoo esimerkiksi se, että naapurit ostaa toisilleen joululahjoja, jotenkin niin suloista. Lisäksi olen saanut tuolta kyseiseltä asuinalueelta parhaimmat ystäväni, joiden kanssa tulen varmasti pitämään yhtä lopun elämääni. Ei siis ihmekään, että muuttaessa tuolta ensimmäiseen omaan kotiin jännitti aivan mielettömän paljon. Muutto kokonaan uuteen kaupunkiin, yksin asumaan ja ylipäätään itsenäistyminen kuulosti siinä vaiheessa jokseenkin pelottavalta ajatukselta. Jonkin verran veikin aikaa, että tänne Tampereelle sopeuduin. Asuin ensin vuoden yksin, minkä jälkeen muutettiin yhteen asumaan yhden hyvän ystävän kanssa, johon tutustuin heti Tampereelle muuttamisen jälkeen. Asuttiin vuosi isossa asunnossa, joka oli ihan unelma. Niin lämmöllä muistelen tuota aikaa ja monesti nään unta, että asutaan sielä edelleen. Tuo vuosi pitää niin paljon ihania muistoja sisällään, kunpa oltaisiin voitu asua yhdessä pidempäänkin. Nyt asun sitten taas yksin, mikä on kyllä aika ihanaa sekin, kun on ympärillä koti, missä on hyvä olla. Parasta on pitkän päivän jälkeen laittaa kynttilät palamaan, käpertyä telkkarin ääreen viltin alle ja rentoutua hetki ennen nukkumaanmenoa. 

-Janina