Pieni breikki arkeen

Moikka! Ylläolevat kaksi kuvaa kuvastaa kyllä täydellisesti tähän astista viikkoa. Päällimäisenä on väsymys, kipu mahassa sekä alaselässä. Maanantaina kävin lääkärissä ja sain onneksi antibiootit, jotka alkoivatkin heti puramaan näihin vaivoihin, mutta energiatasot on jotenkin ollut todella alhaalla. Välillä tuntuu, että on kuumetta, sitten on taas hetken parempi olo, kunnes kuumeinen olo taas palaa. Tän päivän olenkin vaan levännyt kotona, tekemättä juurikaan mitään. Oon tosi huono tällaisessa vaan olemisessa, mutta yllättävän nopeasti on aika kuitenkin kulunut tässä telkkarin ääressä ja uusimman Cosmon parissa. Ärsyttävintä on se, että poden todella huonoa omatuntoa tällaisesta olemisesta. Takaraivossa kolkuttaa mm. kandiaiheen valinta, työt, parit harkkatyöt ja ensi viikolla oleva tentti. Koitan nyt vaan kaikin keinoin työntää nuo asiat sivuun, sillä oma terveyshän tässä kuitenkin on se tärkein juttu. Cosmossa oli sopivasti artikkeli juurikin huonosta omasta tunnosta, ihan hauska yhteensattuma. Artikkelin mukaan naiset kärsivät enemmän huonosta omatunnosta, kuin miehet, minkä voin oman kokemusten perusteella kyllä allekirjoittaa paremmin kuin hyvin. Jollai tapaa oon huomannut, että kun opiskelee alaa, missä suurin osa on miehiä, niin on vähän oppinut höllentämään otettaan sellaisesta täydellisyyteen pyrkimisestä. Kaverit usein vaan naureskelee mun stressaamiselle kaikesta, mikä laittaa itsenikin ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Varsinkin viime syksynä mietin paljon sitä, mitä mä ylipäätään saavutan sillä, että teen kaiken täydellisesti. Okei, sillon mulla on todistuksessa hyvät arvosanat, stressitasot hipoo pilviä, yöunet kärsii ja tuntuu ylipäätään, että on kauhea kiire koko ajan jonnekin. Lopulta, noi asiat on just niitä, mitä en halua elämääni. Tietysti hyvät arvosanat on kivoja, mutta ei ne lopulta juurikaan vaikuta siihen, mihin voin päästä urallani. Yksi sellainen isompi uuden vuoden ”lupaus” itselleni onkin, että olen itselleni armollisempi ja panostan asioihin, jotka ovat mulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Eli oon kyllä jo melko ylpee, että oon osannut pitää tän päivän vapaana, vaikka muita (kivoja) suunnitelmia olikin jo. Mutta tätä mä itse tarvitsin tällä hetkellä kaikista eniten. Kävin pitkästä aikaa eilen juoksulenkillä ihan vaan itseäni varten, samalla kun hain nuo kuvissa näkyvätuudet kynttiläjutut postista. Miten hyvä fiilis tulikaan taas. Lenkilläkin mietin, että nyt saa sairastelu kyllä riittää, ja haluan taas alkaa lenkkeileen ja käymään salilla. Noh, tänäaamuna sit olikin taas kipeinen olo, et ei ihan menny taas nappiin, mutta toivottavasti pääsisin taas hyvään rytmiin liikkumisen suhteen mahdollisimman pian. Tuntu, että tuli vähän sekalaista tekstiä, mutta tässä vähän ajatuksia viime päiviltä. Palataan!