Winter wonderland
Talvi ja joulunaika. Ah, ihan mun lempparivuodenaika. Oon ollu jotenkin ihan fiiliksistä, kun talvi tuli tänä vuonna näinkin aikasin ja ulkona on ollu just semmonen sopiva pakkasilma jo pidempään (mitä nyt muutamia päiviä lukuunottamatta). Tässä alla vähän listaa, mistä näin talven ja joulun alla pidän erityisesti.
- Pakkanen ja aurinko. Saan ihan älyttömästi energiaa siitä, kun aamulla herään ja huomaan, että on tulossa aurinkoinen pakkaspäivä. Koulumatkakin tuntuu tällöin aina sujuvan paljon mieluisemmin. Sen syksyisen pimeyden jälkeen tuntuu kyllä niin hyvältä.
- Pipot, lapaset ja neuleet. Mua ei ollenkaan häiritse kylmä ilma, kun on vaan pukeutunut kunnolla ja lämpimästi. Oon pukeutumisen suhteen ylipäätään tosi mukavuudenhaluinen ja viime viikot oonkin kulkenu lähinnä kumpparit ja legginssit jalassa ja pitkä neule päällä. Niin lämmintä ja mukavaa.
- Kynttilät, viltit, koti-illat ja jouluvalot. Myönnettäköön, että jouluvalot oli ensimmäinen asia, jotka ripustin asuntooni, kun kesän jäljiltä palasin takaisin Tampereelle. Kynttilät mulla palaa lähes aina, kun oon kotona. Ja mikä onkaan ihanampaa, kun istahtaa pitkän päivän jälkeen sohvalle viltin alle kynttilöiden valoon katsomaan sarjoja. Nykyään rauhotun iltaisin mieluummin kotosalla, yksin tai kavereiden kanssa, kun lähden minnekään opiskelijamenoihin. Onkohan tää nyt sitä aikuistumista?
- Joulutorit ja niiden tunnelma. Jokavuotinen Tampereen joulutori on vaan niin nätti; täynnä kaikkia söpöjä pieniä kojuja ja erilaisia jouluvaloja. Itsenäisyyspäivänä tuossa torilla oli myös ilotulitus, silloin tuli kyllä ensimmäistä kertaa sellainen joulufiilis.
- Lenkit pakkassäässä. Meillä koulun puolesta on jo jonkin aikaa ollu vähän vähemmän pakollisia luentoja ja menoja, joten oon yrittäny käydä aina päivisin lenkillä, niin usein kun suinkin mahdollista. Keski-Suomessa ollessani saan myös aina pörröistä lenkkiseuraa. Meidän koiratkin on jotenkin paljon energisempia tällei talvella ja jaksaa tehdä pidempiä lenkkejä. Odotan jo niin kovasti joululomaa, että pääsen taas rapsuttelemaan tuota nallekarhua.
– Janina