Heippa!

Aloitan nyt ”Ruotsissa”-postaussarjan, jossa aion kertoa omasta näkökulmastani miten täällä hommat pelittää ja ehkä samalla myös vähän vertailla Suomen vastaaviin kokemuksiin.

Muutin Ruotsiin virallisesti raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, jolloin ehdin käydä yhtä lukuunottamatta kaikki äitiysneuvola-käynnit täällä. Pakko myöntää, että jännitti tosi paljon miten hanskaan täällä neuvolatapaamiset ruotsiksi ja mies joutuikin ottamaan aluksi ehkä osallistuvampaa roolia mitä hän olisi halunnut. Hän mm. varasi minulle ensimmäisen neuvola-ajan puhelimitse. Täällä äitiysneuvolaa kutsutaan vain barnmorskaksi. Barnmorska on koulutukseltaan kätilö ja ainakin oma barnmorskani oli tehnyt myös töitä synnytysosastolla, joten hänellä oli vahva osaaminen koskien raskautta ja synnytystä.

Barnmorska-käynnit kuuluvat kunnalliseen terveydenhuoltoon ja ovat ilmaisia. Minun barnmorskan toimipiste oli paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa oli oma siipi heille.

Minulla kävi lottovoitto oman barnmorskan kanssa. Hän oli mitä ihanin ihminen, ei todellakaan mikään lässyttäjä, mutta lempeä ja ystävällinen nainen, jolle pystyi puhumaan kaikkea raskauteen liittyvää ja kerran sain myös hermoromahduksen hänen luonaan ja tietysti juuri silloin oli myös opiskelija paikalla.

Ruotsissa seurataan hyvin samalla tyylillä raskautta kuin Suomessakin (tai ainakin mitä muistan Linan raskaudesta 9 vuoden takaa). Seurataan äidin vointia, vatsan kasvua, vauvan sydänääniä, verenpainetta, hemoglobiinia, verensokereita ja mahdollisesti myös painoa jos paino näyttää nousevan epätavallisen reippaasti. Erona täällä oli se, että vaa’alla ei todellakaan tarvitse hypätä joka käynnillä. Kävin itse kerran vaa’alla raskausmyrkytys epäilyn vuoksi. Täällä ei myöskään ”pakoteta” sokerirasitukseen automaattisesta vaan seurataan säännöllisesti verensokereita ja arvojen ollessa hyvät minulle ei edes mainittu sokerirasitusta vaikka olen jo 30-vuotias, toki raskaana 29-vuotias. Myöskään pissanäytettä ei oteta joka käynnillä. Mainitsin tästä erosta barnmorskalle ja jos minulla oli neuvolakäynnin aikana pissahätä niin sain halutessani pissata purkkiin ja hän tsekkasi näytteen, ehkä vain minun mielenrauhani vuoksi. Käyntien säännöllisyys oli mielestäni hyvin samanlainen kuin Suomessa. Loppua kohti käynnit tiheni ja aina sai halutessaan extra-ajan jos vointi oli huono tai oli jotakin askarruttavaa mielessä.

Itselläni on raskaudessa vaivana jatkuva oksentaminen ja pahoinvointi sekä viimeisellä kolmanneksella olin valtavan turvonnut, kaikkeen suhtauduttiin vakavasti ja koin että minusta huolehdittiin. Mainitsin aiemmin ”hermoromahduksesta” toisin sanoen sain itkukohtauksen neuvolakäynnillä, koska olin niin stressaantunut tulevasta synnytyksestä ja mahdollisesta kielimuurista. Tiesin, että synnytys tulee olemaan kivulias ja minua pelotti että jos kipeänä en pysty kommunikoimaan riittävästi ruotsiksi ja englanniksi ja minua ei ymmärretä. Sainkin lähetteen pelkopolille ja pääsin juttelemaan synnytyssairaalaan kätilön kanssa ja kurkkaamaan myös itse synnytysosastoa. Tämä käynti oli itselle tosi tärkeä ja helpotti omaa jännitystä ja poisti varsinaista pelkoa. Oli myös tosi helpottavaa nähdä synnytysosasto, koska oli mahdollista että saatan joutua synnittämään yksin jos vauva olisi tullut tosi paljon etuajassa. Näin ei onneksi käynyt! Kerran jouduin kuitenkin ajamaan yksin sairaalalle (meiltä on noin 40 km matkaa sinne), koska koin kipeitä supistuksia.

Alvar-vauva päätti syntyä muutaman viikon etuajassa ja meidän ei olisi tarvinnut perua varattua neuvolakäyntiä, mutta lähetin barnmorskalle sähköpostin ja kiitin kaikesta ja lisäsin mukaan kuvan Alvarista päivän vanhana. Nappasimme kuvan heti kun olimme saapuneet kotiin Alvarin ollessa 7 tunnin ikäinen.

Tapasimme ihanan barnmorskan vielä jälkitarkastuksessa, jonne menimme kolmistaan. En oikeastaan tiedä mikä täällä on tapana. Suomessa jälkitarkastukseen menee äiti ja tarkastuksen hoitaa lääkäri, mutta me menimme kaikki. Sisätutkimukselle ei olisi ollut tarvetta, mutta hoidimme papa-näytteen samalla kerralla, tämä omasta tahdostani. Juttelimme synnytyksestä, elämästä vauvan kanssa ja ehkäisystä ja hän kirjoitti reseptin valitsemaani ehkäisyyn.

Kaiken kaikkiaan todella hyvä kokemus. Ehkä olin vain onnekas, koska sain niin ihanan ihmisen huolehtimaan omasta raskausajasta. Onneksi ei jäänyt mitään traumoja, koska tämä raskaus oli minulle viimeinen. Nyt meidän perhe on kasassa ja juuri hyvä näin!