Tänään neuvolassa meiltä kysyttiin mitä meille kuuluu ja miten me vanhemmat voidaan ja jaksetaan. Kysymys tuntui kivalta, koska siihen sai vastata että meille kuuluu itse asiassa tosi hyvää. Vähän väsyneitä tietysti ollaan, koska Alvar-vauva on vasta kaksi kuukautta. Tuntuu että parisuhde kliseisesti kukoistaa ja on mahtavaa olla vanhempia pienelle yhteiselle lapselle. Osataanhan me riidellä, mutta ollaan nykyään hippasen fiksumpia ja pyritään välttämään suden kuoppia ja valitsemaan ne taistelut, jotka pitää ehdottomasti taistella. Kaksi kovapäistä kun laittaa samaan osoitteeseen asumaan niin ei täysin voi riidoilta välttyä, eikä se silloin olisikaan mikään oikea parisuhde.

Olen viime aikoina saanut mm. instagramissa viestiä miten onnelliselta näytän ja se on mahtavaa. Nimittäin se ei ole mitään kulissia, vaan olen oikeasti tosi onnellinen. Viimeinen puoli vuotta tai oikeastaan koko raskausaika tuntui yhdeltä suurelta alamäeltä, isoja elämänmuutoksia ja jatkuvaa raskauspahoinvointia. Se on onneksi taakse jäänyttä elämää!

Elämä menee täysin vauvan ehdoilla. Syödään silloin kun on nälkä ja nukutaan silloin kun väsyttää, Alvar nimittäin. Me muut häärätään paljon kaikkea hänen elämänrytmin ohella. Olen aina ollut sitä mieltä, että vauva ei ole este tehdä juttuja ja mennä paikkoihin. Pitää vaan ajoittaa ja pakata tarpeelliset jutut mukaan. Huomenna lähdetään taas daddyn työmatkalle mukaan Tukholmaan muutamaksi yöksi, josta me sitten Alvarin kanssa mennään laivalla hakemaan isosiskoa reiluksi viikoksi kotiin Ruotsiin.

Kotona meillä rempataan ja eletään sitä perusarkea, pestään pyykkiä, tehdään ruokaa ja löhötään sohvalla. Niitä arjen askareita saisi olla tekemässä koko ajan, mutta välillä otetaan vaan ihan chillisti. On tärkeää itse jaksaa ja voida hyvin niin perhekin voi hyvin. Rakastan laittaa ja häärätä, mutta välillä on pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta että ei enää tänään, huomenna on päivä uusi.

Daddyllä on oma ikkunaprojekti tällä hetkellä meneillään. Me asutaan vanhassa kirkossa täällä Ruotsin maaseudulla. Rakennus on ihan mieletön ja kun näin tämän paikan ensimmäistä kertaa olin aivan myyty. Nyt suureksi onneksi saan kutsua tätä paikkaa kodiksi. Viime kesänä daddy tilasi ikkunat, joita on nyt tänä kesänä muiden töiden ohella vaihtanut. Tämän kesän tavoite on vaihtaa kaikki alakerran ikkunat ja ensi kesänä jatketaan yläkerran ikkunoilla ja ison salin valtavilla ikkunoilla. Projektia kerrakseen, mutta hiljaa hyvä tulee.

Molemmat isommat tytöt käyvät koulussa, isompi aloittaa huomenna ylä-asteen ja Lina menee myös täällä Ruotsissa kouluun. Hän tulee osallistumaan lähikoulun kakkosluokan opetukseen aina yhtenä viikkona kuukaudessa. Mahtava mahdollisuus oppia ja saada kavereita myös täältä.

On mahtavaa rakentaa elämää täällä Ruotsissa ja elää perhearkea, rakastaa, iloita, joskus itkeä ja taistella, mutta ennen kaikkea olla onnellinen ja voida hyvin. Odotan malttamattomasti syyskuuta, koska silloin me aloitetaan daddyn kanssa 100-päivän haaste elää terveellistä elämää ja pudottaa molempien raskauskilot. Tästä tulen kertomaan heti lisää kun olemme määritelleet raamit tälle haasteelle. Hyviä aikoja siis edessä!

Mahtavaa alkanutta viikkoa! Puss o kram!