Vauvan kanssa Tukholmassa

Heippa,

Lähdimme heinäkuun lopuksi daddyn työmatkalle mukaan Tukholmaan. Kaksi viikkoa hotellieloa pienen vauvan kanssa kuulosti aluksi ehkä hieman uhalta, mutta paljastui meille todella mahdollisuudeksi. Hotellin sijainti oli todella hyvä ja säät olivat meidän puolella. Kaksi viikkoa Östermalmilla  tuntui minilomalta.

Aluksi Alvar ei ihan hirveästi antanut äidin ja isän nukkua öisin, mutta pikkuhiljaa me kaikki opimme elämään hotellissa. Luksusta oli kävellä valmiiseen aamupalapöytään. Toki mitään hitaita aamiaisia en ehtinyt herkutella, koska vauvan ehdoilla nopeasti kahvi ja leipä naamariin. Useimmiten kiersin korttelin ympäri ennen ruokailua ja white noise pauhasi vaunuissa, jotta sain edes sen pienen rauhallisen hetken ilman että kanssaruokailijat häiriintyivät. Liike nimittäin oli Alvarin mielestä se paras juttu vaunuissa pötkötellessä.

Kiitos ihanan instagramin sain vinkkejä white noisesta reissun aikana, joka auttaa vauvoja nukahtamaan ja nukkumaan. Tämän ansiosta white noise pauhasi aina vaunuissa kun ne eivät olleet liikkeessä ja Alvarin oli tarkoitus nukahtaa tai nukkua. Vesisade-biisi on oma henkilökohtainen lemppari, alkaa itseäkin nukuttamaan aina sen soidessa taustalla.

Oikeastaan koko Tukholman reissun ajan harjoittelimme Alvarin kanssa vaunuissa nukkumista ja viihtymistä. Alvar oli tuolloin yhden kuukauden ikäinen. Kotona hän oli pienissä määrin nukkunut päiväuniaan vaunuissa, mutta ei ollut siinä vaiheessa vielä mikään ammattilainen. Toivoimme että hän olisi nukkunut yötkin vaunukopassa, mutta se oli puhdasta toiveajattelua ja  hän nukkui meidän välissä. Onneksi meillä oli mukana myös kotona käytössä oleva unipesä, jossa hän nukkui. Hotellin sänky oli kooltaan mallia valtamerialus, joten hän mahtui paremmin kuin hyvin meidän väliin nukkumaan turvallisesti.

Tukholman helleaalto loi oman pienen haasteensa pienen vauvan kanssa ulkoiluun. Tukholmaan mentäessä meillä oli vielä tavallinen kuomu vaunuissa, jossa ei ole minkään sortin ilmanvaihtoluukkuja. Onneksi olimme käyneet metsästysretkellä juuri ennen tätä reissua ja daddy oli tilannut uuden kesäkuomun toimitettavaksi lastentarvikeliikkeeseen keskustaan, josta me Alvarin kanssa sen päivälenkillä nappasimme mukaan. Daddy tilasi samalla myös hoitolaukun ja hoitopöydän alustan. Minua siis odotti kaksi valtavaa pahvilaatikollista vauvatavaraa Sturella. Noh onneksi myyjä oli avulias ja auttoi minua purkamaan laatikot ja teimme tarvittavat viritykset, jotta sain tavarat kävellen kuljetettua takaisin hotellille. Saatoin kyllä olla näky roudatessani tätä tavaravuorta, etenkin hoitopöydän alusta oli kohtalaisen mielenkiintoinen kannettava, koska se ei todellakaan mahtunut vaunujen alle.

Uuden kesäkuomun ansiosta olimme käytännössä koko ajan Alvarin kanssa ulkona. Kävelin päivittäin lähes kymmenen kilometriä varjoissa. Välillä vietimme aikaa puistossa ja taas jatkettiin matkaa. Tämä oli myös vähän pakon sanelema juttu, koska meidän hotellihuoneeseen paistoi koko päivän aurinko ja lämmitti huoneen tosi kuumaksi. Ulkona oli siis turvallisempi viettää aikaa. Puin Alvaria tosi kevyesti ja lyhythihaisille bodyille tuli tällä reissulla käyttöä.

Vauvan kanssa matkustaessa ei voi haaveillakaan kevyesti pakkaamisesta. Pitää muistaa ne pienimmätkin arkea helpottavat jutut. Toki Tukholmassakin on kauppoja, mutta oli kiva tehdä siellä vain täydennysostoja, mm. siirryimme tällä reissulla isompaan vaippakokoon. Yhtenä aamuna vain totesin että koon 1 vaipat ovat nyt auttamatta liian pieniä ja marssin matkalla puistoon lähikaupan kautta vaippaostoksille. Siinä puiston siimeksessä vaihdoin herralle koon isompaa vaippaa jalkaan ja onneksi, koska tällä reissulla tuli megakakka.

Kertakäyttöiset vaipanvaihtoalustat ovat muuten ihan parhaita. Meille tuli myös hoitolaukun mukana alusta, mutta se vie laukusta niin paljon tilaa, että kannan yleensä mukana kertakäyttöisiä. Myös hotellihuoneessa nämä olivat todella hyviä, koska aina päivän päätteeksi heitin käytetyn roskiin ja seuraavana aamuna uusi fresh paketista. Hotellihuoneessa on myös ihan ehdottomia käytetyille vaipoille tarkoitetut pussit. Ei mikään ekoteko, mutta välttää hajuhaitan ja tekee hotellisiivoojalle myös ison palveluksen kun roskis ei haise raadolle. En myöskään halunnut joka päivä siivousta, joten huoneessa oleminen olisi ollut aika haisulihommaa ilman näitä pusseja. Pienet ihmiset ovat aika haisuleita. Päivän budjettivinkki: koirankakkapussit toimivat myös loistavasti tähän tarkoitukseen. Paljon halvempia kuin Liberon vaippapussit.

Jos lähdet pienen tai miksei vähän isommankin vauvan kanssa hotelliin useammaksi yöksi pakkaa mukaan extra pyyhkeitä. Meillä oli mukana nippu niitä pieniä muumi-pyyhkeitä ja jokaiselle oli käyttöä. Millon pyyhittiin maitoa poskelta tai puklua olkapäältä. Daddy oli kyllä sitä mieltä, että hotellista saa pyyhkeitä, mutta en kuullut valituksia enää siinä kohtaan kun ojensin pyyhkeen sos-tilanteissa.

Olen pakkaamisen kanssa aikamoinen hamsteri, mulla oli mukana kaikkea pikkusaksista kuumemittariin. Kun elää hotellissa kaksi viikkoa arkista elämää niin halusin että kaikki on mahdollisimman helppoa.

Tästä tekstistä tulikin vahingossa jo tosi pitkä, joten seuraavalla kerralla kirjottelen enemmän missä kaikkialla me kuljettiin ja paljastan mun lempparipuiston Östermalmilta!

Perhe Ystävät ja perhe Vanhemmuus Matkat

Ruotsalaisia eroavaisuuksia

Olen asunut Ruotsissa nyt seitsemän kuukautta ja mielestäni oppinut vähän maan tavoille. Aluksi törmäsin Suomen ja Ruotsin välisiin pieniin eroihin päivittäisessä elämässä, vaikka maat hyvin samantyyppisiä ovatkin.

Autoillessa liikennekulttuuri on hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta täällä vilkutellaan liikenneympyröissä suomalaisia enemmän. Jos en ole poistumassa ensimmäisestä tai toisesta liittymästä tulee vilkuttaa vasemmalle. Tämän omaksumiseen meni kyllä oma aikansa. Pakollistahan se ei ole, mutta kuulemma vain hyvää liikennekäyttäytymistä. Pakko kyllä sanoa, että eniten sekaannusta aiheuttavat kanssa-autoilijat, jotka vilkuttelevat minne sattuu. Ei ole siis ihan hanskassa kaikilla ruotsalaisilla tämä ympyrässä vilkuttelu. Suomalaiset ovat siitä fiksua kansaa, että vilkuttavat vain liikenneympyrästä ulos. Tämä tulee toki muistaa myös täällä.

Täällä on teitä, jossa on levennykset ohitustilanteita varten mutta ei kuitenkaan kahta vierekkäistä kaistaa. Jos edellä oleva auto antaa tilaa ohitukselle niin on kohteliasta vilkauttaa hätävilkkuja ohituksen jälkeen. Tämän tavan omaksumiseen meni myös oma aikansa. Ensimmäisellä kerralla kun näin miehen tekevän tämän mietin että mitä mikä vika meidän autoon nyt tuli?!

Parkkikiekko, se pirulainen joka tulee muistaa laittaa täällä meidän pikkukaupungissa lähes jokaisella parkkipaikalla. En tosin tiedä onko täällä edes pysäköinninvalvonta miten aktiivista, mutta varmuuden vuoksi kiekko tulee asettaa kun pysäköi. Eilen soitin miehelle, että hei oletko nähnyt meidän uudessa autossa parkkikiekkoa. Ei ollut nähnyt, mutta muistutti minua että sen kuin kipaiset parkkipaikalla olevalle postilaatikolle ja haet sieltä autoon parkkikiekon ilmaiseksi. Ruotsissa siis jokaisella parkkipaikalla jossa tarvitset kiekkoa he jakavat näitä auliisti ilmaiseksi. Toista se on Suomessa, siellä saat pulittaa muutaman euron sinisestä kiekosta, joka on kyllä painonsa arvosta kultaa. Parkkisakot ovat kohtalaisen turha kuluerä.

Ruokakaupassa käynti aiheutti aluksi harmaita hiuksia. Tiedättekö sen tunteen kun menette uuteen kauppaan ettekä löydä puoliakaan niistä jutuista joita olit ajatellut ostavasi. Elintarviketarjonta on lähes samanlaista kuin Suomessa, mutta joitakin juttuja en ole löytänyt ja nyt lähes unohtanut niiden olemassaolon.

Ruisleipätarjonta on täällä todella kehnoa verrattuna Suomen notkuviin ruisleipähyllyihin. Onneksi täältäkin löytyy ruisleipää, mutta erilaisia leipiä kuin Suomesta. Tämä aiheuttaa surua puseroon vieläkin, koska ruisleipä on oma henkilökohtainen suosikki. Olenkin kantanut välillä Suomesta Fazerin Ruispuikuloita, ne ovat parhaita!

Täällä voit itse myös skannata kaikki ostoksesi ja maksaa ne itsepalvelukassalla. Harvoissa kaupoissa voit mennä itsepalvelukassalle ja siinä vaiheessa piipata ostokseksi niin kuin Suomessa itsepalvelukassat toimivat. Itsepalveluskannaukseen toki tarvitset kaupan jäsenkortin, jotta voit ottaa skannerin käyttöösi.

Kaupassa ei myöskään punnita kasviksia tai hedelmiä. Sama homma kuin Suomen Lidleissä. Aluksi tähän oli vaikea tottua, mutta nyt en varmaan muistaisi punnita. Toki jos olet itsepalveluskannerin kanssa ostoksilla hedelmät ja vihannekset tulee punnita. On vaikeampi olla hintatietoinen kun ei nää hintaa heti vaan se ilmenee vasta kassalla. Toki kilo- tai kappalehinta on kaupassa nähtävillä, mutta oma käsivaaka ei ole vielä niin hyvä että osaisin aina arvioida hinnan.

Irtokarkit! Lopetin viime syksynä karkkilakkoni, koska ruotsalaiset irtokarkit ovat niiiin hyviä. Valikoima on myös aivan liian laaja. Myös pussikoko on aivan liian suuri. Helposti tulee lappaneeksi kilon karkkipussin vaikka oli tarkoitus ottaa vain vähän. Sisäinen hygienifriikki tykkää siitä että käytön jälkeen karkkikauhat heitetään käytettyjen laatikkoon ja aina karkkeja otetaan puhtaalla kauhalla.

Hevosia! Niitä on täällä joka paikassa. Varsinkin nyt kesällä kun hevoset ovat laitumilla tuntuu että hevosia on jokaisen tien varrella. Tultiin Tukholmasta kotiin ja meidän takapihallekin oli ilmestynyt muutama laiduntava hevonen, toki naapurin tontille, mutta meidän keittiön ikkunan alle.

Eroja siis on, mutta ei kuitenkaan mitään elämää niin suuresti mullistavia joihin ei pystyisi tottumaan. Byrokratia on täällä ihan yhtä pyllystä kuin Suomessakin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Puheenaiheet Ajattelin tänään