Hei vauva!

19. kesäkuuta maailma mullistui ja meidän perheeseen syntyi maailman suloisin poika nimeltä Alvar. Vauvan laskettu aika oli 30.6, mutta viikoilla 38+2 hän päätti saapua maailmaan. Synnytys meni loppujen lopuksi hyvin vaikkakin todella kivuliaasti. Sairaalavisiitti oli kaikenkaikkiaan lyhyt ja pääsimme lähtemään kotiin 6 tuntia Alvarin syntymän jälkeen. Oli mahtavaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja ihmettelemään pientä vauvaa.

Alvar on jo yli neljä viikkoa! Aika menee ihan silmänräpäyksessä. Ihanaa, mutta kamalaa samaan aikaan, voisiko kellon pysäyttää edes ihan pieneksi hetkeksi?

Haluaisin kirjoittaa itselle muistoksi synnytyskertomuksen, mutta en ole vielä ihan varma haluanko käydä koko tapahtuu tarkasti mielessä läpi. Vaikka synnytys meni lopulta hyvin niin silti mikään hauska tapahtuma se ei ole, todellakin verta, hikeä ja kyyneliä.

Elämä vauvan kanssa on ollut uutta ja ihmeellistä vaikka meillä molemmilla onkin jo kokemusta. Molempien vauva-ajasta on vain jo niin monta vuotta, että suoraan sanottuna en muistanut yhtään millaista eläminen ja oleminen vastasyntyneen kanssa on. Vauvakupla on kyllä todella kuvaava termi. Elämä sujuu täysin vauvan ehdoilla ja häntä voisi tuijotella tunti tolkulla. Vauvan tuoksu on mitä ihanin ja ne pienet varpaat ja sormet ovat sulattaneet tämän äidin sydämen täysin.

Yritän muistaa joka päivä napsia kuvia, koska pieni mies kasvaa niin kauheaa vauhtia. On ihanaa ja ihmeellistä seurata miten pieni ihminen kehittyy. Onneksi on sosiaalinen media niin isovanhemmat ja ystävätkin pääsevät seuraamaan kuvien ja videoiden muodossa. Alvarin toiset isovanhemmat asuvat Suomessa ja toiset täällä Ruotsissa.

Nyt olemme Tukholmassa viettämässä aikaa, koska daddy on täällä työkomennuksella. Me Alvarin kanssa tutkitaan kaupunkia, hengaillaan puistoissa ja hotellilla. Hotellielämä on kivaa, mutta erilaista verrattuna kotona olemiseen. Pakkaaminen on myös eri levelillä pienen vauvan kanssa. Vaatekerta saattaa vaihtua useampaan otteeseen sekä vauvalla että äidillä.

On ihanaa olla äiti nyt sekä tytölle että pojalle. Mun lapset Lina ja Alvar ovat maailman tärkeimmät ja tekevät mut onnellisemmaksi kuin ikinä aiemmin.

Lisää vauvajuttuja luvassa! Piti ennen vauvan syntymää kirjoitella tarvikkeista, joita ehdittiin hankkia ennen vauvan syntymää. Nyt voin koostaa sekä ennen että jälkeen hankinnat samaan postaukseen.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Perhe Lapset

Oma kroppa lainassa vauvalla

Vauva hikkaa mahassa ja antaa mojovia potkuja kylkiluihin. Ehkä hänelläkin on jotain sanottavaa tähän tekstiin. Aina kun tunnen vauvan liikkuvan niin olen helpottunut, kaikki pitäisi olla hyvin, koska vauva on aktiivinen. Koko raskaudessa ehkä parasta onkin ollut juuri vauvan liikkeiden tunnistaminen. Muistaa sen syyn miksi jaksan tätä päivä kerrallaan. Muutama viikko sitten kirjoitin ”Kun raskaus on ihan paskaa”-jutun. Tässä raskaudessa on valitettavasti ollut enemmän negatiivisia tuntemuksia kuin sitä kuuluisaa raskaushehkua. Samalla tuntuu pahalta valittaa, koska olen onnekas että saan olla raskaana ja kasvattaa pientä elämää.

Juttelin viime viikolla barnmorska-harjoittelijan kanssa siitä miten loppu olen tähän raskauteen. Hän fiksusti totesikin, että toisilla raskaus on vain oman kropan alivuokraamista sille kasvavalle vauvalle. Ja juuri siltä mustakin tuntuu, etten ole mitenkään kontrollissa siitä mitä omalle keholle tapahtuu. Juuri eilen haaveilin yksinäisestä kesäisestä iltalenkistä. Se tunne kun on valoisaa, mutta ilta on jo alkanut viiletä ja liikenne rauhoittunut (ainakin täällä maalla) ja saan lähteä lenkille ihan yksin. Ilman tuskanhikeä, turvonneita jalkoja, supistuksia ja jatkuvaa pissahätää. Aionkin toteuttaa tämän heti kun vain on synnytyksen jälkeen mahdollista. Jätän vauvan isän huomaan ja kirmaan kesäiltaan.

Paljon, jopa liikaa, olen uhrannut aikaa ja ajatuksia jo kertyneille raskauskiloille. En tunnista itseäni peilistä. Mietin jo kuumeisesti miten pääsen ikinä näistä kertyneistä kiloista eroon. Salijäsenyys on jo taskussa ja tykkään onneksi lenkkeilystä. Suunnittelen jo ruokavalion puhdistamista ja kevyitä kesäherkkuja.

Kilojen myötä itsetunto on ottanut kyllä kovan kolauksen. En nauti ulkomuodostani juurikaan ja haluaisin olla se normaali Janina. Kroppa ei ole koskaan ollut mikään täydellinen, mutta tämä nesteinen ilmapallo-fiilis on kyllä aika kamala. Pyörittelen kolmea erilaista kesämekkoa ja yritän päivittäin meikata edes ripsivärin ja kulmakynän verran. Satunnainen kirkas huulipuna on hyvä yritys olla vähän freesimpi.

Vauva aka beebo tule jo ulos! Sua odotetaan tosi kovasti.

Perhe Ajattelin tänään