CONFIRMATION OF ACCEPTANCE

Kulunut viikko on mennyt aika erikoisissa fiiliksissä saatuani maanantaina yllättävän meilin Hollannista. Laitoin jonkun aikaa sitten hakemuksen Tilburgin yliopistoon, enkä todellakaan odottanut sieltä kuuluvan näin pikaisesti.

Tuijotin meiliä hetken jotenkin ihan tyhjäpäisenä ennenkuin tajusin mitä siinä luki, postauksen otsikko kertonee aika hyvin kuitenkin viestin sisällön. En voi vieläkään väittää ymmärtäneeni ihan kokonaan sitä, että elokuussa olisi tiedossa muutto Hollantiin ja paluu koulunpenkille. Meen siis tekemään maisteria, tarkemmin ”Labour Law and Employment Relations”. Mikäli jotain kiinnostaa kyseinen tutkinto tarkemmin, voi siitä lukea täältä.

Yllätyksekseni oon, ainakin toistaiseksi, enemmän innoissani kuin kauhuissani johtuen varmasti osittain juurikin siitä, etten oo kunnolla sisäistänyt asiaa. Tiedossa on kuitenkin aikamoinen elämänmuutos, joka luultavasti kolahtaa ja kovaa joskus lähempänä elokuuta. 

Mua on viimekesäisen valmistumisen jälkeen kokoajan ahdistanut ihan suunnattomasti ajatus siitä, että kohta ”pitää” taas lähteä ja mietinkin jo, etten hakisi ulkomaille kouluihin ollenkaan. Tän kyseisen hakemuksen tein lähes valmiiksi jo joulukuussa, mutta roikotin sitä sekä koneella, että mielessäni huhtikuuhun saakka. Jouduin käymään aikamoista ajatusten taistoa ennekuin sain hakemuksen lähetettyä tietäen kuitenkin samalla, että jos saisin paikan, en enää miettisi hetkeäkään lähdenkö. Niinhän siinä sitten kävi ja nyt sinne olis oikeasti lähdettävä :-D!

Positiivisen vastauksen saaminen vaikutti itseeni oikeastaan yllättävän laajasti. Huomasin samalla, että mulla on koko vuoden ajan ollut sellainen keskeneräinen ja epävarma olo itsestäni ja tulevasta. Saatuani ton paikan on olo jotenkin ihanan kevyt ja etenkin tunne siitä, että valmistuttuani vuoden päästä voin vihdoin asettua johonkin edes vähän pysyvämmin ja oikeasti tehdä mitä haluan.

Oon siis erittäin tyytyväinen päätöksestäni hakea ja uskon tulevan vuoden tuovan paljon hyvää ja ihania kokemuksia. (Kysykää tätä multa uudestaan vuoden päästä kun kirjotan gradua). Vuosi on kuitenkin ihan älyttömän lyhyt aika ja tulee luultavasti menevään vielä nopeammin mitä nyt ajattelen, joten oon päättänyt ottaa kaiken irti tästä mahdollisuudesta ja kaikista tulevista kokemuksista.

 

 

On tosi vaikea kuvailla tänhetkisiä fiiliksiä kirjoittamatta tähän romaania, mutta tuun varmasti päivittelemään ajatuksia lähikuukausina lisää.

 

Viettäkäähän taas kerran ihana lauantai, täällä se on lähtenyt käyntiin ihana rennoissa tunnelmissa<3.

 

-Janita