Meillä on mun ystävän kanssa hauska tapa päivittää joka aamu whatsappiin samat jutut. ”Onpas ruma sää”, ”onpas ihana sää”, ”heräsin taas vasta nyt” ja ”oon nyt vasta töissä” on varmaan viimeisen vuoden yleisimpiä. 

Yks aamu käytiin kuitenkin vähän monipuolisempaa jutustelua kerrottuani poikaystäväni lähteneen aamulla lenkille kun itse jäin torkuttamaan. Tätä seurasi tietysti lähes jokapäiväiset ”heräsin taas vasta nyt” ja sen jälkeen ”oon nyt vasta töissä”.

”No jopas, reipasta. Kevätprojekti siis. Mä ymmärrän, oon projektien suurkuluttaja” oli vastaus tähä lenkkitarinaan. Hymyilin viestille hetken ääneen ja vakavoiduin ruvettuani miettimään sitä kunnolla. 

Viimeisen vuoden aikana mun projekteina on ollut tallinnakilojen laihduttaminen, terveellisempi ruokavalio, täydellisen hiusvärin löytäminen, rahan säästäminen, kirjojen lukeminen, maisteripaikan saaminen ja miljoona muuta pienempää, mitä en enää edes muista. Muutaman projektin oon alottanut innokkaasti ja hetken päästä tajunnut lähteneeni aivan väärille raiteille. Muutama on onnistunut ja muutama etenee yhden askeleen eteen ja sitten kaksi taakse. 

Ennen parisuhdetta projekteina oli yleensä ”nyt unohdan sen”, ”nyt en enää laita sille viestiä”, ”nyt poistan tän Tinderin”- tyyppiset päätökset ja nykyään sellaiset ”nyt en enää valita kaikesta”, ”nyt alan kiittää useammin”, ”nyt en enää pura paskaa päivää toiseen” ovat olleet tredikkäitä.

Projektintäyteisen elämäni kääntöpuoli on se, että teen päätökset sadasosasekunnissa ja unohdan monesti yhtä nopeasti. Aamuinen whatsappviesti sai mut pohtimaan tätä ja jo aiemmin tiedostamiani huonoja puoliani vähän syvällisemmin. 

Vaikka spontaaniudesta on joskus myös hyötyä, turhan nopeaan tehdyt päätökset johtavat usein liialliseen innokkuuteen ja sen nopeaan lopahtamiseen. Edellisen, kasaankuivuneen projektin korvaan yleensä uudella saman kohtalon kokevalla. En ole päässyt tässä itsetutkiskelussa vielä siihen pisteeseen, jossa osaisin sanoa mistä johtuu tunne siitä, että kokoajan pitäisi olla jokin prokkis päällä. Kuten sanoin, on yllättävistä päätöksistä ollut myös hyötyä. Niiden kautta oon oppinut asioita, jotka ei vaan oo mun juttu, mutta myös asioita jotka osoittautuivatkin olemaan just se mun juttu.

Seuraava projektini onkin opetella pohtimaan hetki ennen päättämistä ja viemään sitten päättämäni asiat loppuun saakka. Kysymykset kuten ”miksi haluan tehdä näin”, ”miten aion tehdä tämän” ja ”mitä hyötyä tästä on” ajattelin ottaa kaveriksi tähän prokkikseen.

Tavoitteena siis olla tuhlaamatta aikaa turhanpäiväisiin tai itselleni sopimattomiin päätöksiin ja panostaa täysillä niihin, joista on itselleni hyötyä ja iloa.

Minkälaisia projekteja te pyörittelette uudestaan ja uudestaan?

PS. Ensimmäinen parvekkeella kirjoitettu postaus <3!!