Terveisiä ihanan keväisestä Tallinnasta <3! Jos joku ei siis vielä tiennyt, niin asuin Tallinnassa vuosina 2014-2017 ja opiskelin siellä Tallinnan teknillisessä yliopistossa.

Valmistuttuani viime kesänä ajattelin, ettei ihan hetkeen tarvitse palata, mutta muutamaan otteeseen sinne ollaan silti palattu. Tälläkertaa oltiin ihan super-turisteja ja yövyttiin hotellissa, mikä tuntui kieltämättä hassulta entisessä kotikaupungissa. Nyt lähes vuosi valmistumisen ja reilu vuosi Helsinkiinmuuton jälkeen Tallinna alkaa taas näyttää vähän kivemmalta, eikä laivaan noustessa vatsassa tunnu enää kandikevään aiheuttama ahdinko :-D.

Tän minimatkan agendana oli syödä hyvin, käydä kampaajalla ja muutenkin viettää äiti-tytär aikaa kahdestaan. Nää meni kaikki nappiin ja meillä oli tosi kiva reissu, huolimatta lähdön pienistä jännitysmomenteista..

Lähdettiin siis perjantaina Eckerö Linellä, jonka vanhana konkarina muistin lähtevän klo 15.30. Metromatkalla töistä satamaan satuin kurkkaamaan varausvahvistusta ja huomasin paatin lähtevän matkaan jo 15.15. Soitto äidille, jolle olin ilmeisesti kertonut laivan lähtevän kello 15.45 (!!). Loppulukemana minä ja kaksi vartijaa (+ koko laivalastillinen tallinnaturisteja) odottelemassa äitiäni. 

Päästiin kuitenkin laivaan, siitä kiitokset Eckerö Linen mukavalle vartijalle, joka aluksi totesi laivan lähtevän sillä sekunnilla kun portit suljetaan. Naurua ja itkua samanaikaiseti vääntävä naamani sai ilmeisesti kuitenkin anottua lisä-aikaa niin että äiti kerkesi juoksemaan paikalle noin kello 15.10.

Seuraava jännitysnäytelmä käytiinkin kampaajalla. Tarkoituksena oli alunperin laitattaa ainoastaan vaaleita raitoja, mutta istuttuani kampaajan penkkiin sain jostain idean pyytää tummempaa tyveä. 

Jotenkin vaistosin pesupaikalla jonkin olevan pielessä kampaajan käsiteltyä hiuksia jotenkin normaalia pidempään. Palattuamme penkille totesi hän laittaneensa värin sekaan hieman violettia saadakseen kylmän sävyn. Väri oli kuitenkin reagoinut tukkaani jotenkin väärin ja loisti kevätauringossa kauniin punertavana. Onneksi kampaaja tarjoitui itse korjaamaan tilanteen ja sitten mentiin taas alusta.

Lopputulos on tosi kaunis, mutta omaan silmään vähän liian tumma.. 😀 No, ehkä tähän tottuu. Ei oo muuten ensimmäinen kerta kun laitan tummempaa ja ahdistun. Mun kaverit on kokeneet luultavasti elämänsä ärsyttävimpiä aikoja jokaisen tälläisen päähänpiston jälkeen.

Äitini istuessa kampaajalla kiertelin vanhaa kaupunkia kamera kädessä ihastellen.

Palailen alkuviikosta erillisten ruokapostausten (ylläriylläri) kanssa, kivaa sunnuntaita kaikille<3!

-Janita