Saamattomuudesta

Janita Johanna

Vaikka en normaalisti kuvailisi itseäni saamattomaksi, on kuluva viikko on ollut sellainen sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Ahdistaa myöntää, etten oo saanut juuri mitään aikaiseksi. Tunnen huonommuutta siitä, että kulutin eilisen luentovapaapäivän katsoen toisenlaisia teiniäitejä ja noin tuhatta eri YouTubevideota, siitä etten ole aloittanut tutkimustyötä isoon palautustehtävään ja siitä, etten ole saanut aikaiseksi ottaa käyttöön paikallista pankkitiliä, vaikka valmiit paperit ovat lojuneet mun pöydällä viikkokausia.

Vaikka kovasti tekisi mieli, en voi syyttää tästä saamattomuudesta syksyä, joka on täällä ollut erityisen kaunis ja lämmin, enkä ainakaan ajanpuutetta, jota toistaiseksi on vielä enemmän kuin riittävästi. 

Suurin ero työ- ja opiskeluelämän välillä, ainakin itseni kohdalla, on opiskelun mukana tuoma krooninen "pitäisi"- tunne, joka seuraa mukana vaikka istuisi kahdeksan tuntia kirjastossa ja menisi sitten salille. Luultavasti crosstrainerissa hikoillessa ajattelisin vähintään hetkellisesti, että olis pitänyt lukea vielä vähän. Välillä tuntuu, että tämä "pitäisi"- tunne lamauttaa täysin ja lopputuloksena on se, etten tee mitään.

Koska en voi syyttää saamattomuudestani ajanpuutetta tai syksyä, etsin tietysti muita itsestäni irrallisia syitä.  Toistaiseksi pääsyylliseksi on valikoitunut ylihuomenna alkava syys"loma" (lue: "loma", koska nyt pyörivät kurssit jatkuvat viikon jälkeen normaalisti ja aiemmin mainittu kirjoitustyö kummittelee myös), jota odotan enemmän kuin lapset joulua. Tämä syyllinen on kuitenkin äärimmäisen huono, sillä joku voisi kuvitella häämöttävän breikin antavan lisäboostia loppurutistukselle. Itselleni kaikki lähestyvä arjesta poikkeava aiheuttaa kuitenkin monesti päinvastaisen reaktion ja aivoni rupeavat ajelehtimaan jo reippaasti etuajassa.  

Koska lähestyvä Suomiloma on heikko tekosyy, toiseksi syylliseksi olen kehittänyt selkeyden puutteen. Oon ihminen, joka on halutessaan hyvinkin aikaansaava, mutta ollakseni sellainen, tarvitsen selkeät tehtävät, jotka voin listata paperille ja yliviivata sitten ne tehtyäni. Meillä ei tällä hetkellä ole ollenkaan palautettavia töitä, midtermejä (=lukukauden puolenvälin kokeita) tai muita selkeästi aikataulutettavia hommia. Siispä kaikki luentojen ulkopuolinen opiskelu on täysin omissa käsissäni ja tuo omat haasteensa.

Oikeastihan syyllinen olen ihan minä itse, vaikka sen myöntäminen onkin kurjaa.

En tiedä, mikä perimmäinen ideani tässä postauksessa oli, sillä kaipaan toisaalta vertaistukea, "mulla on ihan sama fiilis"- kommentteja, mutta toisaalta potkua perseelle ja "kerää ittes"-tyylisempää vastaanottoa :-D. Toisaalta haluan myös tuoda blogiini esille välillä myös aidompia fiiliksiä ja sitä, että välillä vaan on tällaisia kausia. Ja hei, viikko on vasta puolessa välissä ja on vielä hyvin aikaa tehdä ryhtiliike!

Mites muilla, onko tuttuja fiiliksiä?  

 

 

xx, Janita

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.