And I’m Feeling Good

Mooi

Ajellu kotio töden jälkeen, kyllä se 130kilsaa on aina rankka vaikka kuinka paljon olen sitä ajanut. Kotona odotti sade, isä ja äiti. On aina ihanaa tulla tänne kotosalle keskellä metsää, ei mitään. Meidän kyläkuppakin on lopetettu kun se ei ole käyny niin hyvin enää, niin sitten ehkä tajuaa kuinka pieni paikka tää on.

kopio_kopio_dscf1161.jpg

Aion kirjotella vähän mun ”moukariurasta” kun on vähän tekemistä. Aloitin 11 vuotiaana(noin vuonna 2004) kun yks moukaritreenaajista tuli ja pyys mut koittamaan moukaria kun hän näki että osasin työntää kuulaa aika hyvin. Jatkoin sitten ja heitin 2,5kilolla noin 40metrii. Täs välillä mulla on ollu jo selkäongelmia, käytin selkätukea ku heitin. Sitten tuli polvi, ja käytin polvitukea kun heitin. Mut eihän niin nuorena ajatellu niin paljon, tykkäs että kaikki kivut oli pois. Sitten kun olin 14(2007) pääsin ensimmäisiin SM-kisoihin, sijoitus 7 ja niin nuorena hetettiin kans ”pariheittoo”, mulla oli toinen tyttö samasta urheiluseurasta ja meidän parhaat heitot laskettiin yhteen ja me voitettiin SM kultaa! Sit SM 2008, sijoitus 9. Taas oli ”pariheittoo” ja voitettiin toinen SM kulta! Silloin kun täytin 16 alkoi kaikki ongelmat tulla esiin taas. Polvi, selkä ja nyt vielä ranteet kun yritti käydä ravintolas töis samalla ja kanto lautasia tuhansia päivittäin. Käyny lääkäris moonta kertaa, kaikki sanovat eri asiaa. Ensin oli vettä polves, mut niin vähän ettei tarttis ottaa pois, huilata vaan. Sit Oli ylirasittunu. Sit luultiin että mulla oli osteoporoosi. Mut lopuks yks lääkäri huomas että kun olen alkanu moukarinheiton mulla on luu melkein menny poikki ”polven sisällä”, mut että se on ittestään ”vuotanu kiinni”. Silti olin SM kisois 2009, silloin heitettiin jo 4kg moukarin kans. Sijoitus 9. Sitten oli vasenpuoli alaselästä tulehtunu, kävin fysioterapeutilla. Yritettiin parantaa selkä ja vatsalihakset. SM kisat jäi pois. Polvi on aina ollu ongelmana, eikä tule koskaan lähtemään pois. Lähin silti 2011 SM kisoihin, sijoitus 7. Mut olen nyt päättänyt että lopettaa väliaikasesti tän karusellin kans. Keskityn töihin, opiskeluun ja omaan hyvinvointiin. Ihan suorasti sanoen luulen että moukarinheitto on ollu pahin juttu mitä oon tehny itselleni, kropalleni. Kuinka olisin nyt jos en olis tarvinnu kädy läpi koko karusellin? Hyviä muistoja tottakai, urheiluleireistä jne mut joo, ei sille voi enää mitään.

Suhteet Oma elämä