Demonin riivaama potenssiin kahdeksan

Ällöttävää, noloa, kielletty puheenaihe. Normaalia, tarpeellista, toivottavaa.

Tuskaiset, epäsäännölliset, sotkuiset, tai huomaamattomat, säännölliset ja minimaaliset.

Ne voi olla mitä vaan näistä, mutta ne on. Ne on olleet maailmassa aina ja tulevat aina olemaan. Nimittäin menkat.

Miksi kirjoitan tästä, kun on olemassa paljon kivempiakin puheenaiheita?

Koska minä haluan että tämä blogi on samanlainen kuin minä; suora, rehellinen ja pöljä, mutta puhuu siitä mistä huvittaa.

Lauantai-aamuna kun nousin ylös, olisi pitänyt olla ihana fiilis. Heräsin kauniiseen päivään, hyvien yö-unien jälkeen, maailman ihanimman miehen vierestä.

Olen terve,ja minun elämässäni on kaikki hyvin. Uusia kivoja asioita on kalenteri täynnä ja nyt tulossa olisi rento ja hauska vapaa päivä.

Kuitenkin kun nousin ylös, heti harmitti. Ei varsinaisesti mikään erityinen asia, oli vain harmitus. Tsemppasin ja menin keittämään kahvia ja tekemään aamiaista. Hetken oli ok. Sitten aloin ajatella kaikkia rästihommia ja asioita jotka olisi kauan sitten toivonut olevan hanskassa,mutta edelleen ne odotuttivat itseään syystä tai toisesta. Harmitti ihan hirveästi. Sitten alkoi harmittamaan että harmitti. Tuli olo, että olen ihan huono. Minulla on huono onni aina matkassa, enkä ansaitse asioita joiden haluaisin jo toteutuvan. Sitten tuli jo itkukin. Harmituksen tunne oli erittäin voimakas.

Sain jollain järjenäänellä itseni käskytettyä kuitenkin miehen ja koiran kanssa metsään lenkille.Metsässä aina harmitus helpottaa. Niinkuin nyttenkin. Uitettiin koiraa ja aurinko paistoi. Tuli kiva olo.

Päästiin takaisin kotiin ja vessassa käytyäni totesin että menkat alkoi. Valtava helpotus valtasi koko kropan – en olekaan  huono ihminen, se fiilis johtui vaan menkoista! Naurettavan ymmärtäväinen ja tyytyväinen tunne levisi joka soluun. Olin taas normaali itseni (kunnes tuli seuraava hormoni-piikki ja minun  teki mieli raivota tuntemattomalle ihmiselle huonoista käytöstavoista koska hän ei tervehtinyt minua).

On aivan käsittämätöntä että tämä demonin riivaama, sekopäinen ja pienen pienestä kipinästä ilmiliekkeihin roihahtava tempperamenttinen hullu on sama ihminen kuin se iloinen, avulias, spontaani ja kaikkea hyvää muille toivova supernainen.

Mutta on se. Ne olen minä.

Tällä iällä kun suhtautuu moniin asioihin jo rennommin, osaa tämänkin ihmissudesta lampaaksi muuttuvan olennon identiteettikriisikohtauksen käsitellä, ja voi todeta miehellekin siinä sivussa, että selvisipä taas tämäkin  riivaus kun menkat alkoi. Yllätyksenä nämä maailmanloppua muistuttavat spektaakkelit tulevat vain silloin, kun esimerkiksi treenien aiheuttamien lihaskipujen vuoksi jää saatanasta kumpuavat vatsakrampit tulematta.Näin kävi siis tällä kertaa. Normaalisti tasaisen tappava vatsakipu aloittaa farssin 4-2 vuorokautta ennen tätä itse kuukauden kohokohtaa ja mieltään pystyy varoittamaan etukäteen ”älä sitten taas pelästy”, ”tiedät kyllä, sama sekava setti joka kuukausi” ”eipä tarvitse taas uskoa yhtäkään omaa ajatusta seuraavan viikon aikana”, kyllä sä oot parempi ihminen kuin Hitler vaikka kolmen päivän kuluttua sun kroppa luultavasti väittää muuta”.

Ne kivut…ne onkin eri tarina. Ei mennä tänään siihen.

Kuitenkin, pahoittelen kaikkien menkkamonstereiden puolesta omalta osaltani hormonihyökyaaltojamme (no hitto tsunami kai se lähinnä on), me emme niille aina voi mitään. Ja seuraavan kerran kun mietitte jostain naisesta ”sillä varmaan oli se aika kuukaudesta” niin kyllä, luultavasti. Eikä sille voi mitään. Vaikka kuinka haluaisi.  Hormonit on vain us-ko-mat-to-man voimakas asia. Etenkin jos ette tiedä millaista on elää kyseisten ”kohtausten” kanssa, älkää ainakaan pahentako niitä, sanokaa ennemmin jotain kivaa (myös vähin äänin paikalta liukeneminen on ihan ok) tai antakaa hymy. Minä ainakin talletan sen muistiini ja saatte kauniin eleenne takaisin vähintään tuplana, kunhan ensin olen taas vetänyt demonin vessasta alas.

Muistattehan, että tämä kirjoitus ei tietenkään puhu kaikkien naisten puolesta, eikä kaikki naiset ole yhtä hapokkaita kuin minä joskus olen.

Peace and love,

Nana

hyvinvointi parisuhde hopsoa oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *