”Omapahan on blogini”

Taas kävi näin. Aloitan blogin ja koska elämä on niin kiireistä niin parin viikon päästä se unohtuu, tai oikeasti vaan jää kiireen keskellä hylätyksi.

Minulla on aina ollut sellainen elämänohje, että jos jotain tehdään – tehdään se kunnolla. Nyt totesin että hitto soikoon, minä rakastan kirjoittamista ja vaikken sitä ehdi viikottain tehdä, oma on blogini ja voin sinne kirjoittaa vaikka kerran vuodessa jos sille tuntuu. En tee tätä muita varten vaan ihan itseni vuoksi. Tässä on viime vuodet opeteltu monella tapaa (vihdoin!) alkaa elämään itseä eikä kaikkia muita ihmisiä varten, joten sama homma tämän asian kanssa, teen mitä itse huvittaa kiitos nam.

Sen jälkeen kun muutettiin elokuussa yhteen mun miehen kanssa, olen alku-järkytyksen jälkeen nauttinut ihan älyttömästi meidän yhteisestä arjesta. Ja tämä muutos on osoittanut vain sen että kyllä me ollaan oikeilla jäljillä, me kuulutaan yhteen (ihan tällä lailla kasuaalisti totean sen sivulauseessa heh).

Tämän viikonlopun olen itsekseni kotona, ja erittäin hukassa, en osaa enää toimia ilman Henriä haha! Kahden päivän yksinolon tuloksena olen mm. saanut kokattua itselleni yhden smoothien. Vau.

Olen siis edelleen surkea elättämään itseäni arjessa. Hyväähän tämä tekee minullekin ja tiedän että Henri nauttii tosi paljon kun näkee ystäviään ja perhettään siellä Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Se saa mulle mielettömän hyvän olon. Joten totally worth it!

Ja kyllä mulla hommaakin riittää, tänään kiitos Tampere Burlesquen,  meillä kun on loppuunmyyty tapahtuma tänään TTT-Klubilla huikean porukan kera. Ihan parasta! Huomenna sitten isää moikkaamaan ja Tre Burleskin palaveria.

Pitäisi Jenkeistä tilatut mekot hinnoitella myös ja laittaa myyntiin. Onhan noita rästihommia…

Nyt lähden tekemään koti-treenin ja sitten suihkun kautta asioille ja kohti illan tapahtumapaikkaa.

Ihanaa lauantaita!