Raskausviikko 24
Aikamoista hurlumheitä oli viime viikko.Eli se rv 24. Joka päivä ajattelin että haluan kirjottaa tästä ja tuosta jne. mutta aina aika loppui päivästä kesken tai sitten olin vain niin järjettömän väsynyt että oli vaan levättävä.
Levon tarve on kyllä raskauden aikana saanut täysin uuden merkityksen, kun aiemmin vain pisteli välipalaa nassuun ja lisää vauhtia niin väsy oli selätetty. Tai siirretty. Nyt väsymys on ihan vartalon joka solussa ja pakottaa pitkälleen joko särkyjen tai kramppien yllyttämänä. Mutta ei se mitään, pikku tyyppi jatkaa liikettä sitten minunkin puolesta.
Liikkeet voimistuu vatsassa koko ajan ja niitä tuntee myös pitkin päivää jo, ei vain silloin kun olen hetken paikallani.Tuntuu myös että hän reagoi koviin ääniin herkästi. Kun töissä käytän Shockwave-laitetta tai kun viikonloppuna hioin vaatehuoneen oviksi tulevia vanhoja puuovia hiomalaitteella niin johan alkoi rummutus 😀 Aina se alkaa hymyilyttämään ja kohta on hassu olo jos et hoksaa kanssa-ihmisille kertoa mikä naurattaa…
Tyyppi on nyt about 700g painoinen ja noin 29cm pitkä tällä hetkellä, joten ihmekös tuo että liikkeet huomaa!
Raskaus-hormonit ovat myös ”ihanasti” läsnä; vaikka tunteellinen luonne olen muutenkin, niin itku tulee tupla-herkästi ja tripla-pituisesti, mutta niin myös nauru. Välillä ajattelen täällä minun kuoreni sisällä että HUHHUH voisiko tää jo loppua?! 😀
Ruokapuolella on hommat helpottanut, nyt löytyy paljon helpommin ruokaa, mitä tekee mieli. Oikeastaan liha ja leipä on vain tämän hetken ällötykset. Eniten tekee mieli raikkaita salaatteja, hedelmiä ja jogurttipohjaisia kastikkeita – tsatsikia meneekin suht paljon. Onneksi se on maailman helpoin ja nopein tehdä, ja käy minkä ruoan kanssa tahansa.
Suurinta herkkua on jääkaappikylmät tummat rypäleet! Helposti menee rasia päivässä hah!
Yksi uusi oire tuli viikonloppuna, jalat alta vievät liitoskivut. Aiemmin on ollut pientä kipua, ihan siedettävää sellaista. Eilen (pehmeällä) pitkään loikoilun jälkeen jalat tosiaan lähti alta kun yritin nousta. Mies sai nostaa minut ylös ja varmistaa että jalat kantaa ensimmäisillä askelilla, jotten ollut turvallani olohuoneen matolla. Ja tämähän on tietysti vain ”alkua”, eikös viimeisellä kolmanneksella suurin kasvu eli suurimmat lantio-alueen muutokset vielä tapahdu? Good luck for that!
Hehe tässä muutaman viikon takainen Instagram stoori, kun olin juuri tullut fyssarilta. Ollaan saatu mun ryhtiä paremmaksi raskauden aikana, mikä on tavoitteena ollutkin, jotta jaksaa vauvaa sitten kannella ilman että migreeni kurkkii joka kulman takana.
Vaikea juttu on mielestäni esimerkiksi alakropan treenaamisen määrä, kuinka paljon sitä olisi hyvä tehdä?? Oman painon treeniä ja kuminauha-vastusta käytän, mutta liitoskivut huomioiden, missä kohtaa tekee liikaa? Vai onko määrällä väliä?
Kertokaahan kokemuksia ja mielipiteitä, kuulen mielelläni!
Nana