Viimeisiä viedään
Nyt mennään rv 39 lopulla. Laskettuun aikaan on siis reipas viikko enää!
Harkkasuppareiden lisäksi on ollut sellaisia kivan kivun supistuksia öisin ja aamuisin. Kiva kipu on siis sellainen siedettävä kipu, ja kivan siitä tekee se, että tulee fiilis kohokohdan lähenemisestä. Se tuo vähän jaksamista tähän ”päättymättömään” odottamiseen 🙂
Jännittääkö synnytys? Tätä on moni kysynyt. Ei jännitä. En olisi vielä viime syksynä uskonut vastaavani näin. Alkuraskaudessa jopa pelkäsin synnyttämistä. Kuitenkin ajattelin ettei pelko ole niin suurta että tarvitsisin lähetettä pelkopolille, ja toivoin että raskaus valmistaisi mieleni tuota hetkeä varten. Jotkut ”raskauskollegani” ovat kertoneet että vikalla suoralla on pelko muuttunut innokkaaksi odotukseksi. Näin on kyllä ehdottomasti käynyt minullekin. Niin pitkä, monivaiheinen, raskas, jopa rankka kuin raskausaika välillä onkin, on se silti ”suunniteltu hyvin”. Puolessa välissä oli vielä hetkiä, jolloin synnytystä miettiessä minua alkoi jännittää tai kauhistuttaa. Viimeisen kolmanneksen alkaessa totesin, ettei enää juurikaan jännitä – päinvastoin, aloin odottaa synnytystä. Tällä hetkellä kovemman supistuksen tullessa (joka on vielä täysin siedettävää, pientä kipua) minulle tulee vain hymy huulille ja mukava olo – eihän sitä tiedä onko juuri tämä supistus nyt se avautumisvaiheen aloitus. Tiedostan toki, että kovaa kipua tulee olemaan ja luultavasti niin paljon että haluaisin peruuttaa koko synnytyksen jos voisin, mutta tätä juuri tarkoitan; raskaushormonit, odotus ja olotila saa haluamaan synnytystä ja ottamaan sen ilolla vastaan sen käynnistyessä, vaikka raskauden alussa sitä pelkäisikin. Kunnes on myöhäistä 😀
Näinä viime viikkoina oloni on ollut hyvä, ainoa riesa on käsien puutuminen. Etenkin oikean käden. Eniten sitä tapahtuu aamuyöllä ja usein pitääkin nousta ylös hetkeksi, että veren saa kiertämään, jotta voi jatkaa unia. Onnekseni olen säästynyt närästykseltä, ummetukselta ja selkäkivuilta. Mielikin on ollut vähän kirkkaampi, kun tiedostaa että synnytys lähenee ja sitä myötä myös oman kropan palautuminen. Voihan tässä toki tapahtua vielä vaikka mitä odottamatonta, mutta niistä yllätyskäänteistä en ajatellut stressata etukäteen. Voi että,miten haaveilenkaan kävelylenkistä ilman tätä järjettömän painavaa vatsaa. Tai siitä, että saa syödä sushia ja tapaksia!
Tänään neuvolassa kyseltiin, onko meillä lisää lapsihaaveita. Totesin vain että ainakin tarvitsen taukoa raskaana olosta. Onneksi moista päätöstä ei tarvitse vielä tehdä, ja toisaalta eihän sitä tiedä onko meillä mahdollisuuksiakaan kuin tähän yhteen. Tällä hetkellä Ärrä on kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja suuri unelmien täyttymys, josta olemme hyvin kiitollisia ♥
On ollut ihanaa huomata, kuinka moni elää odotuksessa mukana! Lähes päivittäin joltain ystävältä tai perheenjäseneltä tulee viestiä, onko vielä alkanut tapahtua. Ihan huippua, että meillä on innokkaita kanssa-odottajia! Voitaisiin odottaa kyllä koko porukalla vähän vielä kovemmin josko se saisi homman käyntiin? :D LET’S DO THIS!
Nana