Ladataan...

Rakastan Italiaa.

Ihanaa:
Loma ja läheisten vierailu täällä, toisen vapaaehtosen kanssa asuminen.
Tää koti on ihan superihana. Vanha ja iso talo jossa ei kyllä oo mitään eristyksä, että talvella lähtee varmaan sormet ja varpaat irti. Mut kaunis on ainakin! Kaikki täällä on saatu jostain ja kaikki on ihan eriparia. Pyyhkeitä on liikaa ja lakanoita liian vähän. Hyllyt on täynnä tarroja joita ei saa irti. Olohuoneessa on tyhjiä kalusteita ja liikaa hyllytilaa koska ei meillä oo tavaroita sinne. Me ei ikinä olla olohuoneessa, vaan aina keittiössä. No kohta ehkä joskus saadaan TV niin voidaan sit ees joskus olla sielläkin huoneessa? Okei keittiö oli ehkä valhe, yleensä meidät löytää parvekkeelta viinilasit kädessä.
 
Ja sit oon saanu kavereita. En tiedä miks tää jotenkin yllättää mut. Ehkä koska ajattelin että kyllä mä jotain tyyppejä tapaan, mut et on oikeesti kivoja tyyppejä joiden seurasta nautin ja joita kiinnostaa miten mulla menee. Aluks olin tosi varovainen mut kai mä voisin pikkuhiljaa vähän luottaa ihmisiin. Tai kyllä mä jo luotan, vaikka koitanki olla nojaamatta mihinkään liikaa. Enkä mä oikeen tiedä et mitä mä sit pelkään, tai mitä vois tapahtua? Tai siis ainahan voi käydä vaikka mitä. Jänniä juttuja miettii ja oppii kun asuu yksin ulkomailla. Esim sen että, se että pystyy luottamaan toiseen ihmiseen tuo itselle hyvinvointia. Ei suomessa tarvi miettiä kehen luottaa ja kehen ei. Okei ehkä jos tapaa jotain miesystäväehdokkaita  niin saattaa törmätä tällasiin ajatuksiin, mutta jos ei oo edes vaihtoehtoja, niin ei tarvitse vaivata itseään moisilla kysymyksillä, hahah.
 
Järkyttävää:
Nyt kaikki on lomalla, puolet kaupungista on kiinni ja puolet ystävistä jossain matkoilla. Joten mulla on vähän yksinäinen olo, mutta se lieköön ohimenevää. Myös mun säästöt loppu joten pitää alkaa pihistellä ja elää niinku muutki vapaaehtoset ympäri eurooppaa. Mut jos muutkin pystyy siihen niin mäkin pystyn! Haha. 
 

 
Oon oppinut:
Opettajan roolia, vastuuta, ymmärtänyt vähän miten leirejä järjestetään. Itsestäni positiivisia asioita. Mulla on hyvä moraali ja haluan aina selvittä asiat, osaan kommunoida, uskallan tehdä alotteita töissä ja vapaaajalla. Mussa on paljon voimaa.
 

Ylipäätään täällä mun on vaikea uskoa että on asiat niin hyvin. Suomessa kun mietin täällä asumista niin haaveilin olevani onnellinen, mutta kuitenkin koitin aina unohtaa sen toiveen. Pelkäsin että toivomalla sitä se luisuu vaan kauemmaksi. Ja se on iso sana mutta jotenkin kuitenkin se sana voisi kuvailla mun oloa täällä. Se kun arki on parasta? Mun mielestä loma vois loppua ja kämppis vois tulla takasin ja voitais vaan käydä vähän töissä ja vaan juoda vähän viiniä.

ps. Järkyttävä kategoria ei nyt oo niin järkyttävää tiedän, mut yritin parhaani.

 

 

Well, I love Italy. 
 
Lovely:
Holiday, friends and familys visit here and living with the other volunteer.
The house is superlovely. Old big house, with no insulating material at all, so I think in the winter my toes and fingers will fall off. But so beautiful. Everything is given by someone and so on its not the same set or pairs. We got too many towels and too few sheets. My shelves are full of stickers,  which are stuck there. Living room is full of empty furnitures and we got nothing to put at the shelves. We are never in the living room, always kitchen. Well maybe soon we will get TV so we can try to take livingrooms feelings in to consideration. Okay it might have been a lie about the kitchen, usually you can find us sitting in the balcony with a glass of wine.
 
And I have friends. I don't know why it somehow suprises me. Ofcource I thought that when I come here I will find some people to hangout. But that I did not find just 'some' people, but nice people whos company I enjoy and who are interested how I am. First I was very careful with who to trust, but maybe it is time to trust the people and the life here, just a bit. I mean I already do, even thogh I try not to. On the other hand, what could happen, why I am so worried about it? I mean yes everything can happen but also nothing can happen? It is funny what you think about and what you learn when you live abroad. For example that when you have someone you can trust, it increases your wellbeeing. I never thought about these things in Finland. You don't have to. Well okay maybe if you have some new men friends for example you maybe come across these thoughts but in my case I saved myself from those kind of issues, hahaah.
 

 

 
Shoking:
Now everyone is on holiday. Half of the city is closed and half of my friends are away travelling. So I feel a bit too alone at the moment, but I know the feeling will pass. Also my savings is finished so I have to start living with the money I get from work, which is not much, but people do it all over the Europe so I can do it as well! 
 
I have learned:
How to make workshops, how to take resbonsibility and also getting a sense how to manage youthexange. From myself lot of things, which are all positive. I have good attitude at work, I want to communcate if there is a need, I know how to communicate, I have the courage to take the first step, at work and at freetime for making friends for example. I am stong.
 
Overall it is hard to believe that everything is so good. In finland everytime I hoped I would be happy in Italy, I tried to forgot the wish. I was scared it would go more far away if I think about it. As it would be something very fragile. Beeing happy is a big word, or actually I dont know if there is a word to translate it, cause in finnish we have a word for beeing happy and beeing happy in more serous way. But I think I could almost use the big word now. The feeling when weekdays are the best? For me it would be good if this holiday would end and we would go to do some work and to drink some wine.
 

xx Jasmin

Ladataan...

Koska leikkiminen on parasta, niin ajattelin leikkiä nyt sellasta leikkiä, että sain yhtäkkiä kauheesti uusia seuraajia ja kaikkia kiinnostaa kuka olen ja mitä teen niin ajattelin tehdä tällasen lyhyen esittelyn mun uusille seuraajille! Ainakin yhden uuden fanin oon saanut koska tajusin, että hei mähän oon itse itseni suurin fani! Ja mun ei tarvi olla Veronica Verho tai Antti Tuisku sanoakseni sen. Että siitäs saitte!
 
Oon nyt siis tekemässä vapaaehtoistöitä European Volunteer Service järjestelmän kautta. Jos kiinnostaa niin kannttaa katsoa netistä tarkemmin mitä se tarkottaa! ;) Mun lähettävä organisaatio siis haluaa raportteja vähän siitä mitä ihmettä mä täällä Italiassa oikeen luuraan, joten sen lisäksi että kirjotan tietenkin faneilleni niin koitan painottaa tekstejäni tähän kokemukseen! Myös heidän nettisivuilla on linkki mun blogiin, eli tää on huikea harppaus mun kirjailijan urallani heheeee.
 

ELI
 
Olen 25 vuotias taiteilija (UUUUuuuuuu) Helsingistä. Lähin Italiaan EVS vaihtoon pakoon suomen talvea. Olen aina haaveillut siitä, että asuisin joskus ulkomailla. Siihen meni 25 vuotta, mutta vihdoin olen täällä! Halusin Italiaan koska täällä on kaunista, lämmintä ja ihmiset on ulospäinsuuntautuneita. Tykkään nauraa niin kovaa kun huvittaa, puhun paljon, juon paljon kahvia, laulan suihkussa ja olen sosiaalinen. Rakastan aurinkoa, pizzaa, pastaa, kahvia ja viiniä. Joten koin että voisin sopia Italiaan.
 
Teatteri ja sirkus on mun juttuja. Sirkusta olen harrastanut kolme vuotta, eniten harjoittelen taspainoilua tiukalla ja löysällä nuoralla, mutta olen kiinnostunut myös muista osa-alueista kuten jongleerauksesta. Teatteri tuli mun elämään 2014, kun osallistuin näyttelijäntyön alkeiskurssille. Siitä lähtien teatteri on ollut tärkeä osa eämääni ja opiskelinkin sitä vuoden kansanopistossa. Sen lisäksi, että teatteri on hauskaa, se on myös loistava oppimisen keino. Teatterin avulla ihminen on kosketuksissa siihen miten olet ja millainen olet. Leikkimällä jotain mitä et ole saat oikeastaan laajentaa sitä mitä olet. Väittäisin että leikkiminen on yksi elämän tärkeimpiä asioita. 
 
Myös vegaanina oleminen on mun juttu. Haluan näyttää teoillani, että rakastan ja arvostan maapalloa, eläimiä ja itseäni. (Tossa ravintolakuvassa oon vegaaniravintolassa ja oikein puhkuin onnea siellä. Oli muuten ehkä parasta ruokaa ikinä!)
 
Tulin Tortonaan tähän EVS projektiin koska olen kiinnostunut siitä, että sirkuksen ja teatterin keinoin voi tehdà jotain merkittävää. Uskon että taide voi muuttaa maailmaa. Ei koko maailmaa mutta jonkun maailman. Haluan oppia lisää itsestäni, laajentaa maailmankuvaani, saada uusia kokemuksia, oppia italiaa, uutta kulttuuria ja saada uusia ystäviä.
 
Tervetuloa mukaan seuraamaan miten onnistuin näissä tavotteissa!
 

(Myös lenkkeily näissä maisemissa on mun juttu.)

xx Jasmin

Ladataan...

Ladataan...

Alotin siis toukokuussa mun EVS (european volunteer service) vuoteni Pohjois-Italiassa pienessä kaupungissa Tortonassa. Videossa (postauksen lopussa) kerron vähän enemmän siitä. Nyt ajattelin tehdä listan asioista mitä oon oppinut.

x uusien tilanteiden hallintaa toisen perheessä asuessa
Kun tulin niin olin aika hermostunu ja olin jäisempi ku mun iskä. ( Ja se on aika paljon! [(Sori iskä..]) Laitoin sen piikkiin, että olin muka väsynyt, haha.
 
x italian kulttuuria 
Ihmiset on erilaisia ja täällä on paljon erilaisia tapoja. Jotku saa mut iloseks, jotku saa mut nauramaan, jotku turhautumaan ja jotku ärsyyntymään.
 
x sen että olen surkea pakkaaja 
Siis pakkasin AIVAN LIIKAA, ja laukku painoi 29 kiloa lentokentällä ja 31 matkalla lomalta Tortonaan. Kannoin sitä tietenkin miljoonat rappuset ja kärsin kauheista selkäkivuista, koska nostin ilmeisesti selälläni enkä jaloillani. Onneks kivut loppu kun kävin jollain erittäin epämääräsellä osteopaatilla tällä viikolla. Ois ollu kiva tietää mitä se teki niittikoneen (ilman niittejä) olosella laitteella mun selkärangalle ja mitä sähköhoitoa se anto mun jumisiin lihaksiin. No en tiedä siis edes miltä nää ihmelaitteet näytti. Hassua oli sekin, että ne autto kipuun välittömästi, eikä vasta viikon päästä niinku yleensä osteopaatilla. Ehkä olin oikeesti huumattu ja se vaan nito mun selän ja hiero vibraattorilla. Who knows? Vastaanotto kesti ehkä 20 minuttia, maksoin käteisellä, sain extempore alennusta, en saanut kuittia.. Mietin että ehkä se oli nykyajan Jeesus tai jotain. Tai sit näätte ens viikolla suomessa hyvää piilokamera viihdettä.
 
x kärsivällisyyttä 
Kun harva asia tapahtuu sormia napsauttamalla. Kärsivällisyyttä kun juna on myöhässä, kun ihmiset on myöhässä, kun et ymmärrä mitä ihmiset puhuu sun ympärillä, list goes on and on...
 
x yksinolemista
Ajattelin ettei yksinoleminen oo mulle vaikeeta, koska osaan mä yksinki olla. Mut se on ollu vaikeeta. Se tuntuu niin paljon isommalta kun ei oo tuttua ja turvallista suomea ympärillä. Yksinoleminen on vähän eri levelillä, kun oot yksin suomessa ja kun oot yksin vieraassa maassa. Mut tää ongelma tuntuu jo aika seläteltyltä, tällä hetkellä ei tunnu siltä että oisin yksin.
 
x itsenäisyyttä
Moved here alone so, well yes.
 
x sen miten tärkeitä ystävät on
En oo ikinä kokenu sitä millasta on asua jossain kun ei vielä oo ystäviä. Se on tosi kummallinen tunne. En usko että kukaan pitää siitä tunteesta. Onneks nyt on jo kavereita ja on jo paljon helpompaa. Siltikin, en malta odottaa, että saan kunnon ystäviä. Että kun on paha mieli niin ei tarvi odottaa, että on tapaaminen mentorin kanssa jolle voit kertoa, vaan voit nähdä ja kertoa ystävälle että nyt ärsyttää ja harmittaa. Mutta, tässäkin asiassa oon oppinut kärsivällisyyttä. Hyvät asiat elämässä vie vähän aikaa.
 
x italian kieltä
Se miksi viimeksi mainittu paha mieli oli, koska en ymmärrä vielä kauheesti kieltä. Se on turhauttavaa. Tääkin on tunne jonka tiesin tulevan muttei ollut hajuakaan miltä se tuntuu. Haluun vaan niin paljon ymmärtää mitä ihmiset mun ympärillä puhuu. Haluun vaan niin paljon pystyä kommunikoimaan italiaksi. Eilen oli vaikee päivä, koska tää asia tuntu niin isolta ja se kärsivällisyys mitä oon oppinu oli tauolla.(Tiedättekö ne lakisääteiset. Ja Italiassa, matkalla töihin juna voi olla myöhässä tai voit eksyä. [Molemmat syyt kuultu ja molemmat tiedetty epätodeksi..]) Sen lisäks et oli vaikeeta, niin kaks kertaa kun pyysin käännöstä enganniksi, niin sain vastaukseksi sarkasmia, joka hmmm miten sen sanoisi, ei tuntunut hyvältä. Mut mä selvisin ja kärsivällisyys löysi tiensä takaisin oppimieni asioiden lokeroon.
 
x ruoka on tie sydämmeen
Siis miten kiitollinen voi olla siitä että on päätynyt käytännössä vegaaniseen perheeseen. Erittäin. Oon rakastanut jokaista lounasta ja dinneriä mitä oon täällä syönyt yhdessä perheen kanssa. Kiitollisuus on saanut uuden levelin täällä. Eikä pelkästään että on ruokaa mitä syödä, mutta kun sen takana on oikeastaan aika isoja periaatteita ja samanlaisia ajatuksia niin se yhdistää tavalla joka saa mut onnelliseks.
 
Tässä vähän matkapäiväkirjaa:

Lentokoneessa matkalla elämäni seikkailuun.

Kun saavuin Italiaan ja Milanossa satoi ekan viikon..

Mut olin hostellissa, ja nautin elmästä.

Turistikuva.

Sisäpihat on aina kauneimpia!!

Tiedättekö kun on kaunista ja otat kuvan? Ja sit lopputulos on jotian tänkaltaista. Kyllä se on katu... Niin ei kaunis katu vaan aika tosi tavallinen. Sanotaan että se hetki ei tallennu kameralle. Mut entä jos se kauneus onkin oikeasti sillon meissä sisällä eikä kadulla? Haa!

Hyvää vegaaniburgeria tuntien kirppiksien metsästämisen jälkeen. (löydettiin yks..)

Tottakai mä kiipeen puuhun joka on veden päällä??

Comossa menossa syömään.

Sinin ja sen isän kans dinnerillä.

Lugano jossa olin yhen yön. (Sveitsissä) KAUNIS PAIKKA.

Kiivettiin vuoren päälle.

 
VIDEO
 
 

 
Puss ock Kram Jasmin

Ladataan...

Pages