MÄ HALUUN SEURAAJIA.
Oon kirjottanu viime päivinä tosi paljon. Se on kivaa, mutta mitä enemmän kirjotan, sitä enemmän tulee ideoita. Ja mitä enemmän kirjotan, sitä enemmän vaadin itseltäni lisää. Molemmat on hyviä juttuja, koska haluan kehittyä. Mutta se on raskasta. Huomata että on varaa kehittyä. On raskasta kun pää on täynnä ideoita, mutta ei kuitenkaan valmiita sellasia, tai jotenkin se ideointiprodsessi ja valinta miten lähestyt ideaa. Ja sitten jos se ennakkotehtävä mitä pitäis tehä ei inspiroi yhtään. Lisäksi jotenkin sen sijaan, että kirjottaisin harvoin ja lumoutuisin ajatuksista tai ideoistani, niin kun oon kirjottanut kokoajan, niin kyllästyn mun ajattelutapaan ja tyyliin ja keskeneräisyyteen.
Haluaisin seuraajia ja se ärsyttää. Tai tuntuu että oon mukana tässä tän aikakauden ihmehypessä, että kaikki juhlii seuraajamääriään. Kertooko ne seuraajat sulle että oot hyvä siinä mitä teet? Vai kertooko se että olet kaunis? Vai mielenkiintonen? Vai sen, että oot tehny duunia sen eteen? Miks se on niin tärkeetä? (Tää on kyllä helppo; Koska on kiva saada äänensä kuuluviin.) Kun kaikilla on oma some niin voiko sieltä enää erottua? Aina on joku kauniimpi, parempi ja mielenkiintosempi? Onko ihmiset edes tarkkoja siitä ketä seuraa? Mä oon ainkain huomannut kerran jos toisenkin seuraavani jotain, kunnes havahdun siihen, ettei mua kiinnosta sen henkilön jakamat asiat.
Eniten vituttaa se, että sillä on väliä kuinka monta sydäntä saat millon mistäkin. Instagramissa sain mun tykkäysennätyksen 67 tykkäystä. Täällä postaukseen sain 9 sydäntä. Molemmista olin innoissani ja ylpeä. Viime postaus sai vaan yhden sydämmen. Heti arvostelen itseni huonoksi kirjottajaksi, ai ei musta tykätäkkään. Sinäänsä kirjottamisesta saatu palaute on turvallista, koska uskon että vaikka mulla olis kehittymisen varaa, niin pystyn kehttymään ja mulla on silti usko omaan taitooni. Paitsi hetkinen, enhän mä oo saanu palautetta? Oon saanu vaan ”epä tykkäyksiä”. Miksi lisäsin blogini tällaselle alustalle jossa sun kirjotuksista voi tykätä tai jättää tykkäämättä?? Iso virhe. (no kyllä mä tähän totun) Minkä takia se on niin kivaa kun saat 67 tykkäystä sun kuvaan? Eikö se riitä että ite tykkäät siitä kuvasta ja saat jakaa sen. Minkä takia mä en voi nauttia täysin rinnoin siitä, että kirjotan jotain mistä tykkään ja saan jakaa senkin? Miks en vois uskoa ilman niitä tykkääjiä tai seuraajia, että oon hyvä omassa jutussani?
Ärsyttää että tää teksti nyt vaan raapsee pintaa, mutta toisaalta tää toivottavasti herättää jotakin ajatuksia tai mielipiteitä, joita saa mielellään jakaa kommenteissa. Kuitenkin halusin kertoa nää ajatukset ja halusin postata tekstin. Tässä nyt siis mun ajatuksia rehellisesti. Siinäkin on oma kauneutensa, että julkaisee jotain mikä ei oo monen päivän hiomisen saatos.
