Sanojen performanssi

Kuuluu huonoa. Se on vaikea sanoa. Ihan hyvää lipsahtaa suusta ennenkun ehtii edes ajatella, että mun oloa saattais helpottaa, jos kertoisin että on paha olla.

Mulla on niin paljon asiaa etten osaa sanoa mitään. Taidankin sanoa kaiken. Tässä on:

 Pelkään ettei saa mitään tärkeää tehtyä kun on niin kiireinen maksamaan veroja. Kiireinen olemaan osa jotain yritystä joka haluaa vain tehdä rahaa. 

 Mua ärsyttää hukkua tähän maailmaan ja jutella miehille deittisovelluksissa. Koska kaikkein tärkein asia on sen ihmisen karisma. Kun puhut jonku kaa ni kuvittelet sen tietenki kivaks ja sellaseks kenestä tykkäisit. Sit näät sen ja TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              Olin kerran baarissa. Tai oon mä ollut montakin kertaa. Oli tylsää ja yleensä tykkään baarissa tutustua ihmisiin ja jutella. Janoan kivoja keskusteluja ja hauskoja hetkiä, yleensä niistä vain unelmoiden. Osaksi koska kaikki mun rohkeus jotenki jää himaan kun pelissä voi samalla olla niin paljon. Muka. Kai sieltä jotku on jonku rakkaudenki löytänyt. En mä vaan. Silti vähän salaa itseltänikin en laita itseäni likoon, koska sillon voin sanoa että en yrittänyt! Niin siksi ei ketään löytynyt! Ja eihän nyt aina voi löytyä. Mut jos ei ikinä löydy ni sit on vähä jos outoa. Paitsi jos ei edes yritä. 

  Mun pimeä puoli. Se ei oo tavallinen pimeä puoli. Se ei sano että jää kotiin. Se ei sano älä herää. Se ei sano oot paska. Se yllyttää. Se käskee käyttäytymään just päinvastoin kun kuuluu. Se huutaa ja kiljuu loukkaantumaan. Se houkuttelee ajattelemaan kuin marttyyri.  Huijaa esittämään uhria ja sitten tuomitsee sen samantien. Huijaa uskomaan ettet pärjää. Se saa sut vihaamaan itseäsi, tunteitasi. Se lyö kaiken tunteiden sekamelskan voiman kerralla. Se saa sut luulemaan ettet ole normaali etkä ikinä tule olemaan.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   Pitäisi toteuttaa unelmiaan. Ahdistaa. Perhosvaikutus ahdistaa. Voit hallita elämääsi muttet kuitenkaan voi. Voit valita ammattisi muttet kuitenkaan voi. Voit valita onnen muttet kuitenkaan voi. Tähän niin moni ajattelee että VOIPAS. KA jatkan minä.                                                                                                                                    <3