Edellinen vuosi, olit 2016.

Yritin tätä aikasemmin facebook statuksen muodossa, huonolla menestyksellä ja lisäksi tulin vähän pettyneeksi vuoteeni. Myöhemmin muistin kuitenkin paljon hyviäkin juttuja. Mutta vuoden tiivistäminen edes yhdeksi pitkäksi tektsiksi on vaikeaa. Yritän hokea itselleni ettei tämäKÄÄN teksti ole koko totuus elämästäni ja koitan saada ne pään sisäiset pikkupoliisit hiljenemään.

Viime vuodestahan mä olin puolet vielä onnellisesti näyttelijäntyötä opiskeleva, ja näin siis turvassa ajatuksilta mitä tehdä ”isona” tai ylipäätään elämällään. En tiedä oliko sen aiheuttaja se kupla jossa elin, se erityislaatuinen ja tiivis ystäväjoukko ympärillä, se että arki oli antoisaa, koska opiskelin unelmaani vai se, että tunsin olevani jotenkin oma itseni ja tunsin tulleeni nähdyksi sellaisena kuin tunsin olevani. Oikeestaan tyhmää sanoa, etten tiedä mikä se noista oli. Tiedän että se oli juurikin ne kaikki yhdessä. 

Kesällä yritin sopeutua takaisin Helsinkiin. Mulla ei ollut töitä ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni fyysista teatteria, ja opin valtavasti lisää näyttelemisestä. Löysin myös oman juttuni teatterin valikoimasta, nimittäin fyysisyyden. Tutustuin myös ihaniin tyyppeihin kesäproggiksessa.

Syksyllä aloitin työt myyjänä ja olin ylpeä itsestäni saadessani töitä ja pystyessäni tekemään töitä, ilman jatk

uvaa ahdistusta, jonka takia en työelämässä ole ollutkaan yli kahteen vuoteen. Jatkoin teatterin tekemistä vanhassa teatteripiirissäni, (siis ennen rajarikkoa) vaikka olin suunnitellut hakevani uuteen teatteriin jossa olisi ammattimaisuuten pyrkiviä samanhenkisiä tyyppejä. Pelkäsin etten pääse mihinkään ja ajatus ammattilaisohjaajasta vanhassa teatterissa houkutteli. Lähdin mukaan myös näytelmän käsikirjoituskurssille, ja pääsin oppimaan ja kehittämään taitojani kirjottajana. Mähän oon aina haaveillu myös kirjan tai näytelmän kirjottamisesta. Sksy meni töissä ja teatterissa ja kirjottaessa välillä. Ainiin ja sirkustellessakin! Kävin mä Prahassakin kaverin kanssa viikonloppureissun pyörähtämässä.

Nojoo aluks kun mietin vuottani, niin tuntui että verrattuna Rajarikkoon oon heittäny puol vuotta elämästäni roskiin. Mutta oikeestaan on tää syksykin ollut tosi tärkeää aikaa. Mua on kalvanut vähän (eli paljon) mieltä se teinkö oikeen valinnan, oisko mun pitänyt hakea sinne muihin teattereihin (Olisi)(Ei olisi koska se ei ois onnistunu töiden kannalta). Ei sillä että se toinen teatteri olis paska ollut, sekin oli hyvä. Mutta ruoho on vihreempää aidan toisella puolen ja sitä rataa. Ja uskon siihen, että asiat menee niinku niiden kuuluu mennä. Ehkä.. Ainakin yritän uskoa. Ja nyt koitetaans ajatella kaikkia saavutuksia ja oivalluksia ja uusia juttuja mitä tää vuos on tuonut tullessaan ja piristytään.

x Kesällä löysin tieni kohti vegaanisuutta, ja se jos jokin on ollut antoisaa ja ihanaa. Toki oon ollut monia päiviä myös huolissani, ärsyyntynyt ja surullinen siitä, että joudun elämään maailmassa missä muut ei ole vegaaneja. Sen sijaan että ajattelisin, että kyllä totun siihen, oon haavelillu maasta joka olis vegaani. Eli muuttavani jonnekkin missä on helvetisti muitakin vegaaneja. (Tämä asia ei siis ole muuttunut minussa. Ongelma? Pakene. Heheh.) Harhauduin nyt valittamaan taas. Hups. Palataanpas siihen hehkuttamiseen takaisin.

x Oon oppinu rakastamaan mun kehoa. Laihduin myös viitisen kiloa vegaanisuudesta innostuttuani, se varmaan vaikutti asiaan. 

x Oon saanu teatteriproggiksista ainakin kaksi uutta kaveria, joissa on potenttiaali ystävyyteen. Ja kuten siskoni yläasteella fiksusti runoili niin ABC Ystväyys on tärkeää DEF Perhe on kiva juttu.

x Pääsin asumaan taas omaan kotiini jota rakastan. Ja sain mun kissat tänne ja ne on ollu terveitä. !!!!!!!

x Sain maksettua kouluvelat.

x Harrastin koko syksyn melkeinpä sännöllisesti sirkusta! Se on olut kivaa.

x NIIIN. JA. No neljä päivää sitten palautin ensimmäisen kirjoittamani lyhytnäytelmän. Niin ja btw se esitetään ens keväänä, osana episodinäytelmää ja se kuuluu myös Suomi100 ohjelmistoon, ja siitä esitetään demo Finlandia talossa syksyllä. 

Vuosi oli siis antoisa. Ja se on ystävällisempi sana kuin joku niin määrittävä kuin hyvä tai onnellinen tai muuta paskaa. Antoisa. Koska ei elämän tarvi aina olla kivaa, mutta sen pitää olla antoisaa. No nyt hehkutin senkin sanan pilalle. Vuosi oli siis 2016. Joo se riittäköön nyt tänne lokerointiin kasvatetulle mielelle tällä kertaa, HAH! 

Ens vuonna aion toteuttaa keväästä asti olleen tavoitteen hakea kameratöitä. (Saamaton much) Aion joogata jokapäivä tammikuussa. Aion hakea yliopistoon opiskelemaan näyttelijäntyötä Skotlantiin ja Helsinkiin. Aion hakea myöskin opiskelemaan Dramturgiaa. Syksyllä aion opiskella jotain mieluissaa, sen tiedän. Ja yks tavote mulla on vielä. Olla vähättelemättä itseäni.

Ainiin mähän siis jään työttömäks lauantaina. Elämä on avoinna ja unelmat on tehty elettäväksi. 

Ou jea BRING IT ON 2017!