Het potatis
Siis miten hyvä voi joku sarja olla? Puhun nyt tietenkin tästä uudesta kuumasta perunasta, teinisarjasta johon kaikki aikuisetkin ovat hullantuneet. SKAM. Ei mikään sarja oo mennyt näin iholle, että tuntuu niinku eläis sarjan elämää? Ja niitä pääsee vielä stalkkaamaan intagramistakin? Käytän sanaa pääsen, mutta mun, eli luontaisen stalkkerin kannalta se on aika aikaavievää, voisi sanoa. Siis katsoo fiktio TV sarjaa… Hetkinen! Onko se edes TV sarja, kun se on alunperin julkaistu instagramissa? Me eletään selkeesti jotain uuden ajan alkua, tulevaisuudessa ei tehdä kun hyviä sarjoja, joista ihmiset menee aivan sekaisin ja alkaa elämään virtuaalitodellisuudessa. Itsehän olen elokuvien ja sarjojen suurkuluttaja ja tykkään uppoutua toisten elämään, mutta tää SKAM on jotain next level shittiä. Siis mä oon FANI. Haluaisin puhua ruotisia/norjaa, muuttaa sinne asumaan, ostaa vaatekaapin täyteen SKAM paitoja tai samanlaisia vaatteita kun sarjan henkilöillä, lähteä bilettämään joka jakson jälkeen, tai vähintään hengailla teiniajan kavereiden kanssa ja puhua ihastuksista, ja sitten puhua vähän lisää ihastuksista, tai oikeastaan ihastua ja sit TEKSTAILLA niiden kanssa ja mennä siitä ihan hurmioon. Joka jakson jälkeen haluaisin olla teini. Norjassa. Vilden, Evan, Sanan, Chrisin ja Noran kavereina tietenkin. Ihastua niihin maailman söpöimpiin poikiin! Tarviiko edes mainita että kuuntelen SKAM soittolistaa? Kuunteen sitä myös, kun kävelen coolisti kadulla ja voitte arvata kuvittelenko olevani SKAMIN hahmo.. Tai miettiä sitä kuinka cool oikeesti oon.. Yhtä cool kun tässä allaolevassa kuvassa…
hahahahahahahhaaaa
Parasta SKAMissa on se, että se on niin todentuntuinen, nykyaikainen ja siinä samaistuu päähenkilön tunteisiin aivan järkyttävän uskottavasti. Ja kun sitähän tää elämäki on, ihan tavallista ja tunteiden sekamelskaa. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että teininä oli maailman siisteintä, kun oli viikonloppuna bileet tiedossa. Tai joskus riitti pelkkä viinipullo, siihen että valtkunnassa oli kaikki hyvin. Satoi tai paistoi. Nykyään ei edes ne bileet riitä, vaan pitäs vielä olla onnistuneet bileet!? Ja päivässä on miljoona asiaa mikä voi pilata sen fiiliksen, kun taas nuorena ei ollut mitään, mitä ne bileet ei olisi voinu pelastaa?! No ehkä mun on silti jatkettava elämää, eikä märehtiä sitä miten helppoa teininä oli viettää täydellinen viikonloppu. Koska olihan teininä kaikki muu aika helvetin vaikeeta. Millon missäkin oli ties mitä draamaa, vaikka lähinnä se oli ehkä sitä, mitä kukakin on puhunut ja kenelle. Jos joku asia oli vaikeeta teininä niin draamattomuus. Draamalta ei voinut välttyä. Ja ai että miten lohduttavaa se oli, kun ekalla kaudella sanottiin, että ’Hei ei se haittaa, sun kuuluukin mokailla ja oppia elämästä, oot vielä nuori.’
Ja muutenkin kyllä elämässä kai kuuluukin mokailla, elämää oppii vaan elämällä. Aina oppii lisää, pala palata. Vaikeeta onkin välillä kaiken keskeneräisyyden sietäminen. Jos sitä oppii sietämään, niin pärjää aika hyvin tässä elämässä sanoisin.
Sellasta tänään. Aurinko paistaa sisälle ja lämmittää. Se on kivaa. Oispa jo kesä.
