Ispirazione a vivere.
Aika monta kertaa oon avannu tän blogin ja yhtä montaa kertaa sulkenut. En oo julkassu tekstejä, vaikka oon niitä kirjottanut. Oon kirjottanut siitäkin miksi kirjotan ja miksi en oo julkaissut mitään. Mutkun kaikki on niin keskeneräistä. Jossain matkan varrella unohdin, että just siitä mä aina kirjotan. Kuinka keskeneräinen mä oon, kuinka ihailen itseäni ja sitten vähän vihaan. Ja silti aina nauranut lopuksi.
Tällä hetkellä se, että julkaisen tän tekstin vaikken ole nukkunut yön yli, on tärkeämpää, kuin se että nukun yön yli ensin. Mulle sillä on aina tainnut olla merkitystä. Kun muuten ne hetket katoaa jonnekin. Sain ystävällisen neuvon, jonka takia taisin hukata osan itsestäni. En tarkoita oleeni sillä tavalla dramaattisesti hukassa itseni kanssa, mutten löydä parempiakaan sanoja. Ehkä unohdin, että lopulta elän vain itselleni. Tai hukkasin uskon itseeni. On aika hassua, miten ihminen on samaan aikaan niin hento ja silti niin vahva.
Oon miettinyt viime päivinä paljon inspiraatiota. Miten tärkeää se onkaan. Inspiroidun keväästä, auringosta, kauniista kuvista, muodista, kirjottamisesta, elokuvista ja musiikista. Muistin tänään pitkästä aikaa, että inspiroidun myös itse itsestäni. Ja sen takia on on niin tärkeetä tehdä sitä omaa juttua.
Olin viime syyskuussa Italiassa Youth Exchange leirillä. Siellä loppupalautteen yhdessä kohdassa kysyttiin: Mitä sait tältä kokemukselta? Vastasin: Inspiraatiota elämään. Nyt keväällä oon menossa vapaaehtoistöihin samaan paikkaan.
Puss ock Kram Jasmin.
p.s. Otsikko on mitä luultavammin, parhaasta yrityksestäni huolimatta väärin, mutta hei, olkoon! (Saa korjata. Tietenkin, jos ymmärtää mitä koitin sanoa. ;)) (Scusi errato italiano..)
