Sohvan kirous
Niin. Aina sitä suunnittelee kaikkea, mutta niin paljon jää tekemättä. Se on raivostuttavaa, mutta myös ihmillistä ja hyvin ominaista meille ihmisille. Mutta ei se tarkota, että sen takia pitäs antaa niiden asioiden olla. Vuorokaudessa on myös kauheen vähän tunteja, (kai?) ja silti käytän suurimman osan niistä aikaansaamattomuuteen. Tai oon nyt käyttänyt. Ehkä se on ollut se mitä olen kaivannutkin, syksyllä tein paljon asioita ja talvella nauroinkin, että oon mä kyllä ollut kiireinen ja väsynytkin. Miks se aina menee niin, että on joko liian vähän tai liikaa tekemistä? Työttömänä haaveilee tekemisestä ja työssäkäyvänä haaveilee tekemättömyydestä. Mä oon miettinyt viimeaikoina paljon sitä, miksi niitäkin asioita on vaikea saada aikaan mistä pitää? Miksi mun on vaikea lähteä sirkustreeneihin vaikken ole kertaakaan katunut sinne menemistä? Se on joku mukavuudenhalu joka on säädetty ihmisille liian isoksi. Saatana.
Se miksi kirjotan tätä tekstiä juuri nyt, on se, että mun vähäinenkin tekeminen on kulminoitunut 12 tuntiin sohvalla ja 12 tuntiin sängyssä, koska olen kipeänä. Asioita kun arvostaa vasta, kun ne menettää. Muistan kun alotin syksyllä työt ni vaalimallla vaalin sitä vapaa aikaa. Kerran olin suuresti vittuuntunut siitä, kun aikaa vierähti kaupungilla enkä ehtinyt hengailla kotona. Niinkun halusin tehdä kaikella vapaa-ajallani sillä hetkellä, olla kotona. Tuntui tyhmältä vaeltaa ostoparatiisissa, kun kaikista eniten kaipasin lepoa, en uusi tavaroita. Tuntui että olen yhteiskunnan nukke, joka menee ostamaan ostamaan ostamaan, jotta kuluttaisi, jotta tarvitsisi töitä. No halusin mä ostaa oikeastikkin juttuja ja arvostin myös sitä. Mutta se tuntui jotenkin nurinkuriselta, että oon liian väsynyt edes käyttämään mun rahoja. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, että vaalin mun aikaa niin paljon etten halunnut väsyttää itteeni kiertelemällä kaupoissa. Nythän mä oon siis monena päivänä yrittänyt tehdä kaikkea motivaationani nimenomaan väsyä, että sohvalla makaaminen olis kivaa. Töissä käydessä halusin vaan olla kotona. Nyt työttämänä haluun vaan päästä pois kotoa.
Nojoo turha nyt huolestua kuitenkaan, tää tunne on nyt vaan niin ylitsevuotava, koska olen kipeä ja tää tekemättömyys on ihan helvetillistä. Heti kun oon terve niin itelleni sellaset viikko aikataulut ettei mitään rajaa. Aion urheilla, lukea, hakea töitä, kirjottaa, sivistää itseäni eli opiskella, treenata teatteria, treenata teatteria hulluna, siivota, järjestellä yms. Ja nyt käytän sen kaiken ajan, mikä on, niin itseäni kehittävästi ja nautin siitä että saan tehdä mitä vaan. Kokeilen NYT liikunnan lajeja monta kertaa viikossa ja kokkaan ja aijjaijjaijj. Sitten pidän vapaapäiviä. Sen verran ku tuntuu hyvältä.
Eniten vaan odotan sitä että pääsen JUOKSEMAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
RUN JASMIN RUN.