Sipsilounas – Ruokamessujen paras juttu
Kiirehdin koko viikonlopun työn touhussa Turun kirjamessuilla. Samaan aikaan järjestettiin myös ruokamessut, joilla niinikään piipahdin.
Ruokamessuilla oli kiitettävästi tänä vuonna kiinnostavia asioita. Turun messujen ongelma on kahden vuoden kokemuksellani ehkä siinä, ettei oikeasti teemaan liittyviä näytteilleasettajia ole tarpeeksi. Viime vuonna muistan nähneeni jonkinlaisen silmälaserleikkaus-ständin, tänä vuonna esillä taas oli sänkyjä. Sängyt vielä ymmärrän, sängyssä voi syödä. Mikään ei ole ihanampaa kuin ihanan aterian jälkeen kellahtaa vähän sänkyyn köllimään.
Silmälaser taas, no, niin.
Mutta takaisin tämän vuoden messuihin! Yksi oli ylitsemuiden, nimittäin sipsiannoskoju! Kyllä, ruokamessuilla oli piste, josta saattoi ostaa tuoreita, suomalaisesta perunasta tehtyjä sipsejä annoksina. Annoksia oli kahden hintaisia, neljän ja kuuden euron, ja edullisempi riitti yhden hengen lounastarpeiksi mainiosti. Lisäeurolla olisi saanut mukaan myös kastiketta, mutta en nähnyt kovin tarpeelliseksi pilata sipsikokemustani ylihintaisella lisäainejauhedipsulla. Mausteetkin sipseihinsä sai valita itse, otin luonnollisesti pelkkää suolaa.
Sipsit olivat loppujen lopuksi ehkä pienoinen pettymys: ne olivat tämän hetkiseen makuuni vähän liian ohuita, eivätkä ihan täysin rapeita, sillä osa oli hivenen pehmennyt. Sipsit eivät myöskään olleet varsinaisesti lastuja, vaan enemmänkin rypytettyä perunanauhaa. Ajatuksena sipsilounas on kuitenkin ihana. En ole sipsilounaaseen päässyt tarttumaan sitten joidenkin kesäpäivien. Kesäaikaan annan itselleni kernaasti luvan korvata lounaan sipsipussilla, joskus kenties viini- tai limonaadilasillisen kyydittämänä. Ihanaa.
On muuten sanottava, että sipsienmyyjät olisivat voineet vähän enemmän panostaa: minkäänlaista yrityksen nimeä ei ollut näkyvissä, eikä osaston ilme ollut mitenkään viehättävä, päinvastoin. Hyvinkin halpahallimainen.
Sen sijaan paljon pusuja ja plussaa lukuisille vihannes- ja kasviskojuille! Yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi oli esillä vaikka mitä: luomu-butternut-kurpitsaa, yrttiä, tomaattia, palsternakkaa, selleriä, maniokkia, pakurikääpää, kidusruohoa, tyystin kaikkea! Hinnatkaan eivät päätä huimanneet, vaan havaintojeni perusteella olivat hyvinkin lähellä suurten ostoskeskusten hintoja. Absolutely hyvä!
Mainitsin jo purnaukseni ruokamessujen näytteilleasettajista. Vähän laatua tavallaan kaipaisin myös ruokaanliittyviltä näytteilleasettajilta. En ole kovinkaan kiinnostunut HelmiSimpukan tai esimerkiksi Raxin maistiaisista. Tai no, maistelin kyllä ihan iloisena, mutta minkäänlaista elämystä se ei tuottanut. Päinvastoin. Martinan pestopastaa väsäsi oikein kaksi kokkia antaumuksella näytösluontoisesti, toisella maistiaisen tuoma makuelämys sai silmät pyörimään päässä. En tiedä mitä tapahtui, mutta omaan maistiaiskippooni isketyt kaksi putkilopastaa itsesekoitetulla pestolla eivät maistuneet miltään, mikä on sinäänsä saavutus, sillä itsetehdyn peston luulisi maistuvan joltain. Ei jatkoon.
Sen sijaan useampaakin ihanaa suklaata sain maistaakseni! Ostin myös Jokioisten leivän Willebrand–punaviinicheddaria. Hinta oli aika kipakka messuhinta, mutta maksoin sen kuitenkin mukisematta. Yksinäinen kyynel vierähti silmäkulmastani tajutessani, että unohdin juuston kotimatkalla ystäväni äidin autoon ja juusto matkusti kauas pois. Onni kuitenkin onnettomuudessa, sillä seuraavana päivänä juusto matkusti takaisin messuille ja sitä kautta takaisin hyppysiini. Voi sitä jälleennäkemisen onnea!
Mitenkäs lukijat? Tutustuitteko ruokamessujen tarjontaan? Heräsikö mietteitä?