Food & Funiin virittäytymässä Ravintolalaiva Cindyssä
Yhteistyössä Food & Fun ja Ravintolalaiva Cindy
Pääsimme viime viikolla tutustumaan Ravintolalaiva Cindyyn, joka on yksi ensi viikolla järjestettävään Food & Fun-tapahtumaan osallistuvista ravintolaista. Lyhyessä neroudessaan Food & Funin aikana 1.-5.10. yhdeksän turkulaista ravintolaa saa kukin vierailevan keittiömestarin, joka laatii neljän ruokalajin menun tapahtumaa varten. Jokaisen mm. Yhdysvalloista, Ruotsista ja Islannista saapuneen keittiömestarin itsensä näköinen menu maksaa 48€ ja ne on valmistettu lähiseudun tuottajien ja myyjien lähiraaka-aineista. Food & Funin ajaksi Ravintolalaiva Cindy saa keittiömestarikseen bostonilaisen Chris Parsonsin, jonka menu on nähtävissä täällä.
Me pojat saimme kunniaksemme maistella, haistella, tunnustella, kuvailla, ihastua ja jopa hullaantua Cindyssä kolmen ruokalajin ja viinin suloiseen yhteissointuun.
Alkuruoaksi oli sushia Cindyn tapaan – kvinoalla! Olen useissa aterioissa korvannut riisin kvinoalla, miten en ole koskaan tullut ajatelleeksi samaa sushista? Ei voi sanoa kuin, että toimii! Cindyn sushi on samaan aikaan hyvin perinteistä ja täysin uutta – sushia joka ei edes yritä olla japanilaista. Omaan makuuni juuri sopivan kuiva, mutta silti raikas valkoviini oli kuin piste i:n päällä. Klassinen gin & tonic availi kuudensia aistejamme jo mukavasti ennen alkuruokaa.
Vaikken ole suuri lihan ystävä, päädyin valitsemaan pääruoaksi Rintalan tilan ylikypsää luomukaritsan niskaa ja karitsachorizoa palsternakkapyreellä. Ruokajuomana oli aivan älyttömän täyteläistä ja pehmeää punaviiniä, joka oli muiden aterian viinien tapaan ravintolan itse maahantuomaa. Chorizon, makkaran, bratwurstin ja muiden nakinsukuisten ystävä olen ollut aina, mutta selvästi myös hyvin valmistettu liha uppoaa tähän poikaan kuin veitsi voihin. Palsternakkapyreetä olisi mielestäni saanut olla annoksessa hieman enemmän, nyt se tuntui vähän loppuvan kesken vaikka se olikin lisuke. Liekö hyvä ruoka vaiko mainio viini joka sai meille tipan silmäkulmaan – yhdessä totesimme, ettei näin romanttista illallista ole meillä ollut aikoihin.
Jälkiruokana oli ihanaa, ihanaa, ihanaa rosmariinipannacottaa, hamppukeksiä ja herukanlehtisorbettia. Avecina oli suomalaisen Juha Berglundin omistaman viinitilan jälkiruokaviini. Yksinkertaista, kaunista – miten hyvin voivatkaan tämän kokonaisuuden kaikki maut sopia yhteen. Ai hyvä isä! En ole ikinä ollut tippaakaan rosmariinin ystävä, mutta ilmeisesti inhokkiyrtistäni saa aivan taivaallista jälkkäriä. Suunnitelmissa on jo yrittää loihtia edes jotain läheltä liippaavaa jouluksi – saatte kyllä ensimmäisinä kuulla jos satumme kokeiluissamme onnistumaan!
Paikkana Ravintolalaiva Cindy on viihtyisä ja tunnelmaltaan hyvin lämmin. Aurajoen tapahtumien seuraaminen syömisen ja juomisen lomassa on taustamaisemana näin syysillan hämärässä ehdottomia lemppareitani. Kannella rymistelevien opiskelijoiden melu hieman häiritsi, mutta tunnelmaa se ei pystynyt latistamaan!
Näin loppuun haluaisin jakaa kanssanne ravintolalaivaan astuttuamme mieleeni palanneen muiston. Tietokoneella yöt ja päivät viettyjen esiteinivuosieni kesälomien juttutoverinani oli J-Pop keskustelupalstoilta löytynyt kalifornialainen Cindy. Lukemattomien pikkutunneille venyneitten juttutuokioittemme (huomaa aikaero) lomassa oli silloin tällöin pakko poistua kotoa. Riemu oli suunnaton kun kohdallemme osui laiva, jonka nimi oli Cindy, ja joka myös osottautui ravintolalaivaksi. Ihan isäni käskystä otin kuvan ja lähetin Cindylle Kaliforniaan. Ai ai, en ole muutamaan vuoteen Cindystä kuullut – taidamme kyllä olla sen tason ystäviä, ettei aika voi vahingoittaa välejämme.