Lämpöä syksyyn paahdetulla salaatilla

Okei, nyt on syksy: lehdet lentää, ulkona on kuolettavan kylmä, ja tekee mieli syödä lämpimiä uuniruokia.

Kuulostaa ihan Gloria Ruoka&Viiniltä puhua uunissa tehdyistä ihanista lämpimistä ruuista syksyn pimetessä, mutta näin se vain on. Ihania syysneuleita sen sijaan en kaipaa vieläkään, niissä tulee ällöttävä hiki kun juoksee myöhässä luennolle.

Blogin kannalta syksy näkyy konkreettisimmin kuitenkin suttuisina kuvina: on sula mahdottomuus saada esteettisesti miellyttävää blogikuvaa iltakahdeksalta, kun töiden ja iltaluentojen jälkeen raahautuu kotiin kokkaamaan. Salamavalo näyttää jotenkin törkeän kliiniseltä eikä sovi ruokakuviin. Suttuisuus ja epätarkkuuskaan ei toisaalta oikein sytytä. Miten muut ruokabloggarit ovat ratkaisseet tämän asian? Kokkaatteko koko viikon blogattavat viikonloppuina ja vapaapäivinä valoisaan aikaan?

Asiaan.

Syksyn suloisimpia palleroisia ovat ehdottomasti ruusukaalit, taloudessamme ei oikeastaan muuta ole viime päivinä syötykään. Yleensä olemme vain paistaneet halkaistut ruusukaalit. Bongasin kuitenkin googlaillessani vinkin ruusukaalien paahtamisesta! Visioin mielessäni ruusukaalien ympärille lämpimähkön salaatin. Visioinnin myötä myös toteutin visioni salaatin. Lopputuloksena oli ruokaisa ja runsas salaatti, jonka toteutus vaatii vielä vähän viilausta. Ruokaisuudesta huolimatta jäi myös vähän ärsyttävä pikkunälkä.

Reseptissä paluun tekee myös pienen tauon jälkeen vanha ystävämme pekoni.

Paahteinen syyssalaatti:

Tarvitset:

(Noin kahdelle)

Rasia ruusukaaleja

Rasia kirsikkatomaatteja

Mahdollisimman tummaa salaattia (itse käytimme tammenlehväsalaattia)

Paketti pekonia

Pinjansiemeniä

Keskikokoisen kesäkurpitsan

Oliiviöljyä

Suolaa

Mustapippuria

Toimi näin:

Laita pekonit (8 siivua) uunipellille kylmään uuniin ja uuni lämpiämään about 200 asteeseen. Kaappaus keittiössä-jäbä Kari Aihinen vinkkasi jossain haastattelussa, että kylmään uuniin laitettaessa pekonit kypsyvät tasaisesti ja rapeiksi. En ole ennen paistanut pekonia uunissa, joten en tiedä kuumaan uuniin laittamisen lopputuloksesta, mutta Aihinen puhuu joka tapauksessa totta. Pekonien paistuessa voit repiä salaatin lautasille. Pekonien paistuessa voit työstää myös kesäkurpitsan: pese kesäkurpitsa, jonka jälkeen ala vedellä kesäkurpitsasta pitkittäissunnassa mahdollisimman ohuita suikalenauhoja. Suikaleiden/nauhojen ei tarvitse olla leveitä eikä välttämättä pitkiäkään, mutta pitkittäissuntaisia jokatapauksessa. Suikaloi kesäkurpitsaa niin pitkälle kuin järkevästi saat suikaloitua, yleensä kurpitsasta jää jäljelle noin puolet. Laita kesäkurpitsasuikaleet kulhoon, lisää joukkoon mustapippuria, suolaa ja oliiviöljyä ja pyörittele kurpitsasuikaleita tasaisesti. (Reseptiinkuulumattomana vinkkinä sanottakoon, että kesäkurpitsanauhoilla voi korvata vaikka pastan: toimii.)

Pekonien kypsyttyä ota pelti uunista, nostele pekonit lautaselle ja lisää pellille ruusukaalit. Ruusukaaleista on hyvä leikata kova kanta pois sekä kuoria pinnalta muutama päällimmäinen lehti. Ruusukaalit kannattaa myös halkaista. Levitä siis ruusukaalit pellille ja työnnä takaisin uuniin. En ole ihan varma ruusukaalien täydellisestä paahtamisesta: ruusukaalit palavat herkästi. Pieni ruskistuminen niihin sopii, mutta liika palaminen ei ole hyväksi ihmiselle eikä ruusukaalille. Paahtamisen loppupuolella voit lisätä uunipellille myös halkaistut kirsikkatomaatit. Itse lisäsin ne liian myöhään, eivätkä ne paahtuneet käytännössä ollenkaan.

Myös pinjansiemenet voi ja kannattaa paahtaa pannulla. Itse olin kiireinen ja malttamaton, eivätkä siemenet käytännössä edes lämminneet pannulla. Nälkä on puolustukseni. Kuinka monesti olenkaan syönyt puolivillaista melkein hyvää ruokaa, josta olisi tullut huomattavasti parempaa, jos olisin malttanut tehdä sen rauhassa loppuun enkä kauhonut nälissäni kitaani?

Paahdettuasi paahdettavat asiat asettele salaattipedille ensin kesäkurpitsanauhat, niiden päälle paahdetut ruusukaalit ja kirsikkatomaatit. Päälle voit lisätä pekonit sekä ripotella pinjansiemeniä. Öljyä salaattiin valuu kesäkurpitsoista, mutta taisin itse kyllä lisätä öljyä vielä pullostakin.

Kasvisversionhan tästä salaatista saa näppärästi jättämällä pekonit pois tai korvaamalla esimerkiksi halloumijuustolla. En ole kokeillut, mutta voisin kuvitella pannulla paahdetun halloumin sopivan tähän ihan kivsulla tavalla. Jotain suolaista on kuitenkin hyvä salaattiin mielestäni lisätä: jos ei muuta, niin suola kerää elimistöön nesteitä ja turvottaa kivasti nilkkoja. No ei, tarkoitukseni oli sanoa, että joku pieni suolapala salaatissa tekee salaatista enemmän ruokaisan: itse olen huono syömään salaatteja oikeaksi ruuaksi, sillä herkkusuustani huolimatta ruuan vatsantäyttävä arvo on minulle merkittävä. Olen vähän niin kuin pikkupoika, joka kommentoi uutisissa kouluruokaa: lautasella täytyy olla salaattia ja ruokaa.