Nutella ja crêpe pussauskoppiin
Kuten moni lukija jo tietää, olen jollain tasolla hulluna Ranskaan. Olen aloittamassa baletin tanssimisen, pianolla työn alla on Satien Première Gymnopédie ja yritän jatkuvasti löytää uusia ranskalaisia makuelämyksiä Julia Childin opastuksella. Yksi klassikko, jota olen jo kauan halunnut kokeilla ovat crêpet, eli käytännössä ranskalaiset letut. Instagramissa vastaani tuli taannoin kuva nutellacrêpeistä, joiden on pakko olla joko taivaanlahja tai hullun keksijän mestarityö. Nutellaa maistaneet tai siihen rakastuneet tietävät, että ihan mikä tahansa maistuu sen kanssa jumalaiselta. Omakohtaista empiiristä tutkimusta löytyy niin aamupuuron kuin ruisleivän kohdalta.
Letut ja pannukakut ovat ihan ykkösenä lempparijälkiruokien listallani – pannukakku on ehdoton bravuurini, lettuja sen sijaan en osaa paistaa. Sama ongelma toistui crêpejen kohdalla, vaikka katsoin tämän hyvin opastavan videon, onnistuin lähinnä valmistamaan taikinamöykkyjä. Ulkomuodosta viis, taikinan, nutellan ja kermavaahdon yhdistelmä on huumaava.
Crêpes fines sucrées (Julia Childin resepti):
- 1,5dl maitoa
- 1,5 dl kylmää vettä
- 3 kananmunan keltuaista
- 1rkl sokeria
- 1,5dl jauhoja
- 75g sulatettua voita
Nutellacrêpet herkkusuille:
- Sekoita ainekset yhteen ja anna asettua jääkaapissa vähintään 2 tuntia.
- Paista crêpet. Huom! Voita ei paistamiseen tarvita, sillä sitä on jo taikinassa.
- Tarjoile nutellan, tomusokerin ja kermavaahdon kanssa – voilà!
Viime aikoina minua ja leipomuksiani on kohdannut erittäin paha karma – mikään lähimuistissani oleva leivos ei ole onnistunut täydellisesti, varsinkaan rakastamani marengit. Viimeiset kolme pellillistä marenkia ovat menneet täysin syömäkelvottomina suoraan roskiin. Ensimmäisiä kertoja valmistaessani ihan mitä tahansa onnistuin ennen aina loistavin lopputuloksin. Tunnen itseni ihan Kikin lähettipalvelun pikkunoita Kikiksi, joka uusien elämänmuutosten myötä kadottaa kykynsä lentää luudalla. Vaikka Kiki saakin elokuvan lopussa lentotaitonsa takaisin, alan itse vajota jonkinasteiseen epätoivoon. Kuten kaiken muun kanssa, alkaa usko itseen ja omiin kykyihin rapistua liian monen epäonnistumisen myötä ja lopulta on liian pelokas edes yrittämään.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä en aio luovuttaa. Koska makeat leivonnaiset tuottavat ongelmia, pidän niistä pienen tauon ja keskityn nyt hetkeksi suolaisiin leivonnaisiin. ”I don’t wanna be alone forever, but I can be tonight. // Thought that I would be alone forever, but I won’t be tonight.”