Kasvaako karitsalootasta avokadopastan vertainen hitti?
Tänään koko maailma, ainakin Suomen nettimediat, ovat kohisseet Gullichsenien avokadopastan seuraajasta, karitsalootasta.
Viikonloppuna söin kuuluisaa avokadopastaa kahteenkin otteeseen. Sen, ja Instagramista bongailemieni karitsalootakuvien, myötä innostuin karitsalootasta itsekin. Pakastimesta sattui vieläpä löytymään paketti kotikotona kasvanutta lampaanjauhelihaa. Lähtökohdat olivat siis täydelliset.
Karitsaloota saattaa kuulostaa pelottavalta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Käytännöllisempää olisikin puhua vähän paremmasta makaronilaatikosta, mutta koska hittiruoka tarvitsee tarttuvan nimen, on karitsaloota ihan ok nimitys.
Karitsalootaan tarvitset:
1 sipulin
2 valkosipulinkynttä (itse unohdin käyttää, hups!)
400g jauhelihaa (karitsaa, eli lammasta)
paketti pekonia
400 grammaa kaltattuja tomaatteja pilkottuna (näppärä arkikokki ostaa kuorettomia säilyketomaatteja kuten meikäpallero teki)
1 pussi, eli 300-400 grammaa täysjyvämakaronia
1 lasi punaviiniä (ei kyllä maistunut lopputuloksessa, voi siis käyttää kokin kestitsemiseen ruuan sijaan)
mustapippuria
timjamia
suolaa
(juustoa)
Toimi näin:
Laita uuni lämpimään 200 asteeseen. Suikaloi pekoni ja paista se pannulla. Ota kypsät pekonit pois pannulta ja paista pilkottu sipuli pekonin rasvassa. Lisää joukkoon jauheliha, ja ruskista se. Lisää joukkoon mausteet sekä lasi viiniä. Viinistä syntyy keittiöön huumaavantuoksuiset höyryt, mutta lopputuloksessa kokemukseni mukaan se ei juurikaan maistu. Mainiosti voit siis pannun sijaan kaataa viinin itseesikin. Anna kiehahtaa. Lisää joukkoon kaltatut, paloitellut tomaatit. Anna taas kiehahtaa. Tarkista, että maku on tiivis, mikä luultavasti tarkoittaa sitä, että maku ei saa olla vetinen. Suolaakin saa ja pitää olla reilusti, sillä uunissa kypsyvät makaronit imaisevat suolaa itseensä ja tasapainottavat makua. Paistos on hyvä pitää myös mahdollisimman kosteana, vetisyys rakenteessa ei siis ole pahitteeksi.
Voitele uunivuoka, ja sekoita sinne makaronit (huomaa, että makaronit todellakin lisätään raakoina!) ja ”kastike”, eli jauheliha. Oman kokemukseni mukaan less is more, eli enemmän on vähemmän makaronien kohdalla. Oma lootamme oli ehkä hitusen liian makaronista, mikä teki suutuntumasta ja ruuasta muutenkin jotenkin puuduttavan.
Jos jääkaapista löytyy, niin lisää päälle rasvaista juustoa. Meiltä löytyi, mutta en lisännyt, koska söin kiitettävän juustoannoksen jo lounaaksi. Paista lootaa 200-asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Tarkkaile paistoa, ja lisää kuivalta näyttävään lootaan tilkka vettä ja peitä tarvittaessa foliolla. Itse lisäsin muutamankin desin vettä, johon sekoitin tomaattipyrettä: se oli varmasti hyvä, sillä lopputuloksessa vesi ei näkynyt millään muotoa. Lootasta tuli hitusen kuivaa. Ole siis tarkkana!
Tarjoile hetken vetäytyneenä, ketsupin kera.
Loppusanat:
En tiedä, onko vika eli ominaisuus minussa vai Gullichsenien resepteissä: en jostain syystä onnistu niissä täydellisesti kovinkaan usein. Ensimmäiset kaksi avokadopastaani olivat ihan hyviä, eli ihan ok, eli kohtalaisia. Suurta kohua en kyennyt ymmärtämään, vaikka halusinkin. Kolmannella kerralla avokadopastasta tuli jostain syystä täydellistä ja jumalaista. Neljännellä kerralla taas jotenkin kaikki meni pieleen, poltin esimerkiksi sormeni pastan keitinvedessä. Ruokabloggari täällä hei. Viidennellä ja kuudennella, eli viime viikonloppuisilla, kokkauskerroilla kaikki oli taas kunnossa.
Sama kohtalo lienee karitsalootalla. Ensimmäisellä kerralla ei ehkä mennyt täysin putkeen. Makaronilaatikko ilman munamaitoa tuntui oudolta ja kuivalta, makaronia oli liikaa ja paistoaikakin saattoi olla hitusen pitkä. Toisaalta kuten avokadopastassa, myös karitsalootassa on syvästi rakastamiani ainesosia: lampaanlihaa, pastaa ja tomaattia. Silti olen ehkä hitusen pettynyt. Avokadopasta on tällä hetkellä johdossa. Toisaalta karitsalootaa voi vielä kehittää: saattaa olla, että tulevilla kerroilla karitsaloota valmistetaan samalla metodilla, kuin minun ja varmasti monien muidenkin lapsuudenkodissa on valmistettu apinanaivoja: keitetään makaronit, joiden sekaan sekoitetaan jauhelihaa. Kasvisystävällisissä talouksissa joukkoon tulee myös sekavihanneksia. Tällä karitsalootan karitsanaivoiksi muuttavalla metodilla ruuan kanssa ehkä todennäköisemmin onnistuu.
En silti luovu toivosta, vaan varmasti kokeilen karitsalootaa vielä toistekin. Onko joku teistä jo päätynyt kokeilemaan? Kuinka on sujunut?
Tästä kokkailusta on vierähtänyt jo tovi. Silti muistelen sitä mitä suurimmalla lämmöllä ja kaipauksella. Saisinpa samanmoisen kokkausinnon samanmoisella lopputuloksella vielä uudestaan.