Viime vuoden puolella kokkailimme viime töiksemme Soupe au pistouta, eli toisin sanoen kasviskeittoa. Ohje oli kenenkäs muunkaan kuin ihanan Julia Childin. Keitto on mitä erinomaisin ruokalaji raskaan joulun ajan jälkeen, terveellisen uuden elämän alussa. Mikä parasta, siihen voi käyttää juuri nyt todella trendikästä Mutti-tuoteperheen tomaattipyrettä.

Mutti kasvoi juuri sekunti sitten Etelä-Suomen laajuiseksi hitiksi Henri Alénin twiitattua soosiohjeen, johon käytetään Mutti-tomaattimurskaa.  Itse olimme aikaamme edellä ja toimimme jo ennen julkkiskokkitwiittailua. Olemme ruokajumalia mekin! Älkää kuitenkaan pliis hamstratko, se on typerää. Tähän reseptiin riittää puolikas pyretuubi, jätä muillekin siis pyrettä!

Keitto ei loppujen lopuksi eroa kovinkaan merkittävästi perinteisestä keitosta, mutta muutama hauska valmistusprosessiin liittyvä eroavaisuus keitossa kuitenkin on.

Tarvitset:

3l vettä

250g porkkanaa

250g perunaa

Yksi purjo (=valkoinen osa)

250g vihreitä papuja

30g spagettia tai vermiselliä

Pala kuivaa valkoista leipää

Sahramia

Suolaa

Mustapippuria

4 valkosipulinkynttä

6 rkl Tomaattipyrettä

60g parmesania

Reilu loraus oliiviöljyä

4 rkl tuoretta basilikaa pilkottuna (myös muut tuoreet yrtit ok)

Toimi näin:

Aloita laittamalla 3 litraa vettä kiehumaan, lisää joukkoon runsaasti suolaa. Kuori ja pilko perunat ja porkkanat sekä pilko purjon valkoinen osa, ja keitä hiljalleen 40 minuuttia. Murenna kuiva leivän pala ja paloittele spagetti (tai käytä rakettispagettia) ja lisää ne, sekä vihreät pavut, pippuri ja sahrami kattilaan. Itse tosin jätimme sahramin väliin, sillä onhan se nyt herranjestas kamalan kallista keittoon sotkettavaksi. Kuivaa leipääkään ei taloudestamme löytynyt, eikä käytetty pehmeämpi leipä ollut keiton joukossa kovinkaan mairittelevaa… Kannattaa siis harkita leivänkin väliin jättämistä.

Anna keiton taas kiehua 15 minuuttia, jonka aikana tehdään pistou eli eräänlainen kastike (ylläolevassa kuvassa). Murskaa 4 valkosipulinkynttä, ja sekoita ne n. kuuteen ruokalusikalliseen tomaattipyrettä. Lisää joukkoon myös reilusti oliiviöljyä, parmesania sekä tuoreita yrttejä. Alkuperäisohje neuvoo käyttämään basilikaa, mutta itse käytimme puolivahingossa persiljaa. Pistou muuten maistuu jumalaiselta. Sitä voi mainiosti syödä sellaisenaan lusikalla suoraan valmistusastiasta, mutta myös leivän päällä. Aion kokeilla joskus myös pizza-tyyppisessä ruuanlaitossa.

Lisää pistou kattilaan ja sekoita.

Tämän keiton kohdalla ei muuten voi liiaksi painottaa suolan tärkeyttä. Minä, suolan ja voin runsaan käytön vankkumaton kannattaja, jotenkin unohdin suolan. Keitto oli vähän mautonta minusta, vaikka Otto toisaalta totesikin, että minun makuaistini taitaa tunnistaa vain voin ja suolan… Toteamus osui vyön alle. Muistakaa suola, silti.

Tarjoile keitto lämpimän ranskalaisen leivän kanssa. Sitäpä nyt ei tietenkään Suomesta saa, joten mikä tahansa leipä käy. Itse nautimme keittomme croque monsieurin kanssa. Siihen sai näppärästi upotettua viimeiset joulukinkun rippeet, joita toivottavasti ei enää kenelläkään ole, vaikka loppiainen vasta edessä onkin.