Blogi on päässyt taas hieman uinumaan, mutta ei hätää! Näillä kaalikääryleillä se herää reippaasti uuteen eloon! Tässä postauksessa tulen sivulauseissa kumonneeksi koko joukon valmistusohjeita, joita muut sivustot jostain syystä (ilmiselvästi toisiaan kopioiden) pitävät sitkeästi yllä.

Kaalikääryleet ovat siitä hassu ruoka, että hämmästyttävän monilla on niihin oudon negatiivinen suhde. Vaikka kaaliruuat muuten maistuisivat ja olisivat herkkua, suhtaudutaan kaalikääryleisiin kuitenkin nihkeästi. Syynä lienee toki, jälleen kerran, suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi ja kansainvälinen ylpeyden aihe eli kouluruokailu. Itse en muista, miten olen kaalikääryleisiin ennen suhtautunut, mutta nykyaikana rakastan, rakastan, rakastan. Enemmän kuin mitään muuta (kaali)ruokaa. Suuri ilonpäivä on aina silloin, kun huomaan opiskelijaravintoloiden lounaslistoilta ikisuosikkini, kaalikääryleet smetanakastikkeessa. Parasta, parasta, parasta.

Tänä syksynä uskaltauduin kuitenkin viimein tarttumaan itsekin kaalikääryleiden haasteisiin. En olisi uskonut, että niiden kanssa vääntäminen on niin työlästä ja suoraan sanottuna ärsyttävää. Kukaan ei edes varoittanut kaalikääryleiden vaikeudesta, toisin kuin monet tuntuivat tekevän esimerkiksi karjalanpiirakoiden kohdalla. Niiden tekeminen taas kävi hyvinkin helposti.

Tarvitset:

1 kaalin (olemassa on jopa ihan käärylekaali-nimeä kantavia myyntiartikkeleita, ainakin meidän S-Marketissa)

Suolaa

2l vettä

Täytteeseen:

1 sipulin

400g sika-nautajauhelihaa (voi tietenkin korvata esim. soijarouheella, jos ei lihaa syö)

2 kananmunaa

1prk kermaa

Valkopippuria

2-4dl riisiä (keitettynä)

(Siirappia)

Toimi näin:

Aivan ensimmäisenä keitä riisi. Varsinkin täysjyväriisiä pitää keittää ärsyttävän kauan, kun taas kaali kypsyy aivan hetkessä.

Riisin keittyessä laita suurimpaan kattilaasi kaksi litraa vettä (kattilan pitää siis todella olla suuri, pienet kattilat eivät yksinkertaisesti riitä).

Koverra kaalin kova kanta pois (uskokaa tai älkää, ärsyttävää ja hankalaa sekin). Kannattanee irrottaa tai ainakin pestä myös kaalin päällimmäiset lehdet, jotka ovat kaalia suojatakseen möyhineet ties missä. Laita kaali kattilaan ja keitä muutama minuutti. Älä kuitenkaan liikaa. Irrottele lehtiä kaalin päältä sitä mukaa kun ne pehmenevät ja muuttuvat läpikuultaviksi. Jostakin käsittämättömästä syystä nimittäin kaikki neuvovat keittämään kaalin kokonaisena, vaikka varmasti lehtiä voisi keittää myös irtonaisena. Tätä kannattaa koittaa, jos sattuu esimerkiksi omistamaan vain pieniä kattiloita.

Jäähdytä keitetyt kaalinlehdet kylmässä vedessä ja kuivaa keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päällä.

Monien ohjeiden mukaan jäljelle jäänyttä kaalia pitäisi hienontaa täytteen joukkoon, mutta itse en niin tehnyt. Tosin vain siitä syystä, että luin ohjeen huolellisesti vasta ihmeteltyäni että ”todellako kaalia piti jäädä näin paljon”. Mainioita tuli kääryleistä silti! Kääryleistä ei tosiaan tule kääryleitä ilman täytettä, joten muista valmistaa sekin: kuori ja pilko sipuli ja paista se pannulla jauhelihan kera. Mausta valkopippurilla ja suolalla. Kun riisi on kypsää, sekoita sipuli, jauheliha ja riisi seokseksi. Lisää joukkoon kerma sekä kananmunat. Täyte on hyvä maustaa kunnolla, sillä muuten kääryleet jäävät herkästi mauttomiksi. Itselleni kävi vähän näin, vaikka luulinkin maustaneeni ronskein liikkein, pippurimyllyt rouskuen.

Kääryleiden täyttämisen kohdalla moni neuvoo levittämään kaalinlehden pöydälle, mutta itse kyllä koin parhaaksi pitää lehteä ihan vain kämmenellä täytettä sisään ammentaessani. Kaalinlehtien kovaa osaa, joka monien lähteiden mukaan on nimeltään lehtiruoti, on hyvä ohentaa. Itse tosin leikkasin sen kokonaan pois, koska en uskonut ohentamisen riittävän. Sitkeät ja kovat osat ruuassa pilaavat tunnelman. Monet ohjeet neuvovat hyvinkin näppärästi nostamaan lehden reunat täytteen päälle nyytiksi, mutta eihän se todellisuudessa niin luonnistu. Yhtä näppärää on neuvoa piparkakkutaloa kokoavalle ”kiinnittämään osat toisiinsa”. Loppujen lopuksi huomasin, että taittelun kanssa ei ole niin tarkkaa. Kunhan jotenkuten saa nyyttinsä suljettua. Itse tein niin, että taitoin lehden reunat täytteen päälle ja sitten hyvin nopeasti laskin sen reunat alaspäin paistoastiaan. Hyvin pysyivät koossa niinkin.

Kun olet onnistunut täyttämään jok’ikisen kääryleen, laita kääryleet uuniin, jonka on hyvä olla paiston alkaessa lämmin. Perinteisesti kääryleiden päälle voi vielä valuttaa siirappia sekä vuolla voilastuja. Herkkuja molemmat, mutta kumpaakaan en tehnyt. Siirappia en raaskinut sikahintaisen ostoskorin jatkeeksi ostaa ja voin ihan tyystin unohdin. Hyvää tuli silti.

Paista kääryleitä aluksi 200 asteessa, kunnes kääryleet ruskistuvat. Pieni mustuminen ei tee kääryleelle pahaa vaan hyvää. Ruskistuksen jälkeen alenna lämpötila 150 asteeseen ja lähde esim. juomaan skumppaa taidenäyttelyn avajaisiin, kuten itse tein. Palaa kotiin kuitenkin melko pian, 1,5 tunnin jälkeen, ajatuksella ”nyt hei täytyy mennä, ai yks lasi vielä okei, mut sit täytyy kyl mennä ku on kaalikääryleet uunissa”. Palaa kotiin parahiksi nappaamaan kääryleet uunista. Kääryleet kannattaa nauttia puolukoiden, puolukkasurvoksen tai puolukkahillon kanssa. Ei kuitenkaan halvimman mahdollisen kiinalaisista puolukoista tehdyn hillon kanssa, kuten itse tein: hillo on ihan karseeta sokerilientä, jossa on joukossa ehkä 7 puolukkaa. Puolustuksekseni on sanottava, että ostin halvinta, koska kaikki purkit olivat niin suuria, että tiesin valtaosan menevän hukkaan joka tapauksessa. Pieniä puolukkahillopurkkeja kauppoihin, kiitos!