Risottoa kvinoasta

Otto on intoillut jo pitkään kvinoasta. Itse olen suhtautunut vähän varauksella: kvinoa on kuulostanut omaan korvaani liian terveelliseltä. Terveellistä tämä kuulemma ruusukaalille sukua oleva ruokakasvi kyllä onkin ja terveellisyyteensä nähden myös yllättävän hyvää.

Erityisen paljon kiinnostuin kvinoasta luettuani pienen jutun Kodin kuvalehdestä. Jutussa kerrottiin, että nykyään on saatavilla myös Suomessa viljeltyä luomukvinoaa. Kvinoa sopii myös riisin korvaajaksi italialaistyyppisiin risottoihin. Ajatus tuntui vähän uskomattomalta, koska kokemukseni perusteella kvinoa kuitenkin käyttäytyy melkolailla eri tavalla kuin riisi. Onhan kyse tyystin erityyppisestä kasvistakin. Huomionarvoista on toki myös kvinoan ekologisuus: suomalainen luomukvinoa on ympäristölle huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ties mistä Suomeen rahdattu riisi.

Tässä välissä haluan painottaa, että puhuessani risotosta tarkoitan todellakin risottoa, en suomalaisille tuttua riisi-kana-hernemaissipaprika-mössöä, vaikka sekin periaatteessa on hyvää. Tällaiseen suomalaissekoitukseen kvinoa käy varmasti myös erinomaisesti, mutta itseäni kiinnosti nimenomaisesti oikeaoppinen italialaistyyppinen risotto.

Riisin ja kvinoan eroista huolimatta päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan! Sunspelt-merkkistä, Suomessa viljeltyä luomukvinoaa löytyi ainakin Turussa ihan S-Marketin hyllystä. Hintaa sillä toki on puolet enemmän kuin ulkomaalaisella ei-luomulla, eli paketti maksoi reilun vitosen.

Risoton kanssa koen olevani jo varsin vahva tekijä: riisit kuullottuvat pannulla mallikkaasti, liemi pysyy kuumana ja parmesania uppoaa. Kvinoan kanssa olin kuitenkin epävarma, sillä en ole kovinkaan vahvasti perillä sen sielunmaisemasta. Pakettia avatessa ja sopivaa määrää mittaillessa tuoksu ainakin oli vähemmän mairitteleva: valitettavasti se toi mieleen ikävät, vuosien takaiset mielikuvat luomusta: flanellipaidat ja rastatukat ja merilevämäisen tunkkaisuuden. Onneksi ruuanlaiton edetessä kvinoan tuoksu haihtui ja peittyi risottomme (tai pitäisikö sanoa esimerkiksi kvinotto?) muiden ainesosien alle.

Oikeaoppinen risotto saattaa olla ensikertalaiselle vähän hitaampi valmistettava, joten se sopii mainiosti viikonlopun kiireettömiin kokkailuhetkiin. Jos ja kun risottoon (tai kvinottoon) rakastuu, syntyy rutiini sen valmistukseen muutamalla kokkauskerralla.

Einon ja Oton kvinotto

3-4 annosta

Tarvitset:

2,5dl (suomalaista luomu-) kvinoaa

1dl valkoviiniä

n. 1l lientä (käytettiin kasvislientä, kalaliemi sopisi ehkä paremmin…)

1pkt sinisimpukoita liemessä

sipulia (2 pientä tai 1 iso)

oman maun mukaan mutta reilusti parmesania

mustapippuria

suolaa

(nokare voita

tilkka kermaa)

Tarjoiluun koristeeksi: pinaatinlehtiä, sitruunaa

Toimi näin:

Keitä n. 1l vettä. Sulata joukkoon liemikuutio. Pidä vesi kuumana koko ruuanvalmistuksen ajan, kiehua ei sentään tarvitse.

Kuumenna suuri paistinpannu, lisää pannulle nokare voita. Pannun kuumennuttua lisää kvinoa, pyörittele voissa ja lisää valkoviini. Viinin imeydyttyä kvinoaan voit alkaa lisätä pannulle lientä n. desi kerrallaan. Sekoita kvinoaa koko ajan. Lisää lientä voit lisätä, kun aikaisempi on imeytynyt. Keittele pannulla kunnes kvinoa on kypsää, n. 15-20 minuuttia. Kaikkea lientä ei todennäköisesti tarvitse, mutta en nyt kuollaksenikaan muista, kuinka paljon lientä itse käytin… Lisää valmistuksen loppuvaiheessa mausteet, sinisimpukat sekä parmesan. Halutessasi voit lisätä myös voita ja kermaa: se ei ole pakollista, mutta hyvää se on.

Tarjoiluun ja koristeeksi voit käyttää pinaatinlehtiä, parmesania ja sitruunaviipaleen.

Kuten sanottu, kvinoa on terveysruokaa ja terveellisyys herkästi verottaa makunautintoa. Kermalla, voilla ja parmesanilla tilannetta kuitenkin paranee. Kvinotto sopii mielestäni hyvin paremmaksi arkiruuaksi, mutta juhlahetkinä (ja joskus arkenakin) aion jatkossakin unohtaa terveys- ja ympäristöasiat ja nauttia risotosta.