Syntisen herkku jälkiruoka: Crème brûlée suklaalla

Ystävänpäivämenumme huipentui suklaiseen crème brûléehen eli paahtovanukkaaseen. Perinteinen paahtovanukas onkin jo esitelty blogissa seikkaperäisesti aiemmin. Suklainen versio on mielestäni kuitenkin hyvinkin erilainen keveään ja vaaleaan alkuperäisolemukseensa verrattuna. Siinä piilee häivähdys tietynlaista syntiä, mikä sopii mitä parhaiten ystävänpäivän kaltaisiin romanttisiin juhlahetkiin.

Ohjeessa yhdistelin sekä Martha Stewartin reseptiä että vaihtelevia netistä löytyviä ohjeita. Mahtaakohan Julia Childin henki pettyä, kun olen käyttänyt Marthan reseptiä ihanissa juhlissa? Mahtoikohan eilen (taas) katsottu Julie & Julia olla vähän liikaa? En saa tulla yhtä neuroottiseksi ruokabloggariksi kuin Julie. Siispä reseptiin, pidemmittä puheitta:

Tarvitset:

(4 annosta)

4,7dl kuohukermaa

0,6 dl sokeria

reilu 1dl tummaa suklaata rouheena

5 suurta munankeltuaista

(Hienoa ruokokide)sokeria

Tee näin:

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Kuumenna kerma kattilassa, ja lisää joukkoon suklaarouhe. Erottele keltuaiset valkuaisesta. Sekoita kulhossa sokeri ja keltuaiset. Kaada suklaakerma ohuena nauhana keltuaisseoksen joukkoon. Sekoita koko ajan hyvin, mutta älä vaahdota.

Kaada seos pieniin annosvuokiin. Nosta annosvuuat uunivuokaan tai syvälle pellille, ja kaada vuokaan/pellille vettä noin annosvuokien puoleen väliin. Veden lisääminen ei kuulemma ole välttämätön pakko, mutta itse en ole vielä uskaltanut kokeilla ilman.

Kypsennä vanukkaita uunin alaosassa 20-25 minuuttia. Vanukkaat ovat valmiit, kun seos alkaa olla hyytynyttä, muttei suinkaan kovaa. Anna jäähtyä jääkaapissa ainakin pari tuntia tai kunnes jälkiruuan aika koittaa.

Créme brûléehen kuuluu olennaisena osana myös sokerinen, paahdettu pinta. Asiantuntijat ja aktiiviharrastajat tekevät sen ruokokidesokerista tohottimella eli kaasupolttimella sulattamalla. Itse kokeilin sulattaa tavallista sokeria uunissa. Se onnistui ihan ok, mutta kaasupoltinta omistamattomille suositttelen niksiä, jota käytimme edelliselläkin kerralla: sulata kattilassa noin desi sokeria, ja levitä sulanut sokeri tasaiseksi, ohueksi levyksi leivinpaperille. Kun sokerilevy on jähmettynyt ja jäätynyt, murskaa se pieniksi paloiksi ja ripottele paahtovanukkaan päälle.

Myös ilman sokerikuorta vanukkaan voi ilman muuta nauttia. Nauti joka tapauksessa suurella nautinnolla.

Créme brûlèen yksi ihanimpia asioita on juuri kova sokeripinta: kuten viimeksi kerroin, on jotenkin hekumallinen hetki päästä kopauttamaan sokeripinta rikki. Se on kuin auki poksahtava kuohuviini tai uunista nostettu joulukinkku. Jos siis paahtovanukkaita tekee useammin kuin kerran, lienee tohotin ehdottomasti paikallaan.