Unelmia

Kesäyön seksikomedian viimeinen näytös on nyt takana ja unelma oman teatterini noususta muiden joukkoon varteenotettavana vaihtoehtona nousee. Tämä kesä oli mieletön, yleisöä kävi, Turun Sanomat ylisti ohjaamaani näytelmää,. Iso kiitos kuuluu kaikille joilla on ollut edes vähänkin näppinsä pelissä tässä produktiossa, tämä on unelmaa jota ei voi todeksi uskoa. Tuotot siirtyvät seuraaviin produktioihin ja nyt ei tarvitse tämän jälkeen enään täysin nollabudjeteilla tehdä, täytyy vaan olla tarkkana mitä seuraavaksi tekee, jotta menestys jatkuisi.

Viimeisen näytöksen jälkeen tilattiin teatterille PALJON pitsaa ja poksautimme kuohuvat ilmaan ja nautimme toistemme seurasta mäellä. Mäeltä jatkoimme baariin ja pikkutunneilla kotiin, tällä kertaa tosin ilman pitsaa/kebabbia, oli tultu syötyä niin paljon mäellä että ei vaan tehnyt edes mieli.

Seuraaviin unelmiin. Turun kauppatorilla järjestettiin Meillä on unelma -mielenosoitus. Itse en ole minkään sortin aktivisti tai muutenkaan erilaisissa marsseissa marssija tai mielenosoituksissa kävijä, tuonnekin menin n. tunnin kulutta tapahtuman alettua, osittain mielenkiinnosta, osittain siksi että asia on hyvä ja paikalla on hyviä puhujia, joita halusin kuulla (mm. Li Andersson). Tapahtuma oli erittäin hyväntuulinen ja koen, että tapahtumalla ei haluta pelkästään osoittaa mieltä rasismia vastaan, vaan yleensäkin erilaisuuden hyväksymistä, joka on minusta tärkeää. Maailmassa on arviolta kirjoitushetkellä 7 359 061 300 ihmistä, joten meitä mahtuu moneen junaan ja moni jää vielä laiturillekin ja osa ei ole edes juna-asemallakaan, olemme kaikki erilaisia johtuen etnisestä taustasta, seksuaalisuudesta, kulttuurista ja aivan kaikesta mahdollisesta. Ei sitä kaikkien kanssa toimeen tule, mutta pyrittäisiin nyt edes elämään yhdessä ilman väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä, joten koin että osaani kuuluu mennä edes käymään kyseisessä tapahtumassa. Puheet tapahtumassa olivat voimakkaita ja tunnelma oli todella voimakas ja hyvä torilla.