Omien mielipiteiden kapina

10.7 kello 23.57 ​Unettomuuteni takia aloin selata facebookkia, törmäsin tekstiin jonka otsikko kiinnitti huomioni: ”some-seinäruusunkapina”. Erityisesti kohta: ”nykyään ainut mitä sinun tulee osata on myyminen” Tämähän pätee lähes jokaisessa asiassa. Haet töihin, myyt itsesi sekä parhaat puolesi työnantajalle. Kun tutustut uusiin ihmisiin, myyt itsestäsi hyvän ensivaikutelman ja sen ihanan pintapuolesi heille. Myyjät vaatekaupassa myy meille sen positiivisen ja energisen asenteen itsestään, vaikka oikeasti asiakas olisikin ollut ihan täysi idiootti ja päivä mitä huonompi. Tästä myymisestä päästään some skenaarioon. Varsinkin nuoremmilla on suuri tarve saada niitä tykkäyksiä ja seuraajia, niiden eteen tehdän lähes kaikkensa. Halutaan erottua jollain tavalla massasta, mutta massojakin on nykyään niin monenlaisia, joten se erottuminen ei tapahdu ihan niin helposti. Teet kaikkesi, että susta tykättäisiin.

”Myyt itsesi joka kerta uudelleen tavalla tai toisella.”

P7300154.jpg

​Myymisestä päästään niihin massoihin. Mä olen ihminen joka haluaa erottua omalla tyylillään, mutta haluan myös kokea olevani oma itseni mun oman tyylini kanssa. Blogi maailmasta puhutaan aina hirveen pinnalliseen sävyyn, kuinka kaiken pitää olla täydellistä. Näytellään asukuvissa niitä merkkilaukkuja sekä merkkivaatteita ja kuinka eletään ihan yli varojen, mutta loppujen lopuksi eihän me sitä tiedetä. Itse en kumminkaan niistä laukuista ja korkokengistä niinkään piittaa. Mä olen päättänyt pistää rahani huppareihin ja T-paitoihin sekä skeittikenkiin, ne on se mun oma tyyli. Mullakin on ollut ne heikot hetkeni kun olen miettinyt että tykkäisiköhän tuo musta enemmän jos pukeutuisin niihin merkkivaatteisiin ja istuisin siihen muottiin ja niihin valkosiin farkkuihin. Olen kumminkin päättänyt että elän mielummin yksin kuin muutan tyylini kulmakiviä jonkun takia. 

P7300150.jpg

Massoista päästään taas muuhun mun ajatuksen juoksuun. ​Oletko jo huomannut että sut on asetettu tiettyyn rooliin tässä yhteisössä? Sitä roolia sun kuuluu myös noudattaa, käy ne koulut ja hommaa se hyvä työ että voit menestyä elämässä. Kun oot nämä asiat hoitanut niin kateellaan niitä unelmia sitten, mutta älä myöskään unohda sitä perhettä, täydellistä avioimiestä sekä omakotitaloa, ne sä vielä tarvitset että voit nauttia sun arkielämästä.

​En sitten tiedä, että olenko vain luonteeltani jotenki supervastaan kapinoiva vai miksi mun onnellisuuden perusta ei synny noista. Mitä jos mä haluan panostaa mieheen johon saan rakastua joka päivä uudelleen? Mitä jos mä haluan sen ihanan ranskan bulldogin jonka aion lelliä piloille? Mitä jos mä haluan asua kerrostalossa jossain ihanassa kolmiossa joka on juuri meidän näköinen ja se tuntuu kodilta?

 

P7300155.jpg

Sehän tarkoittaa sitä, että mä en kuulu siihen rooliin tai muottiin mihin mut on luotu, enkö nyt saa siis olla aidosti onnellinen? Jos mä joskus päädynkin haluamaan lapsen, se tulee adoptoituna ja ihan minkä värisenä tahansa. Hän saa rakastaa ihan ketä tahansa ja olla juuri sellainen kun on. Olisin valmis seisomaan hänen rinnallaan sekä puollustamaan häntä maailmaa ja normeja vastaan. Kai mulla on vain kaiken kaikkiaan suuri tarve kapinoida kaikkea vastaan ja olla se epänormaali. 

Kun olin nuorempi mun unelma ammatteihin kuului mm: Sydänkirurgi, FBI-agentti sekä asianajaja, jotenkin kummasti löysin itseni kuitenkin hiusalalta. Mä olen persoonana ihminen joka haluaa tehdä elämässään sitä mistä nauttii, haluan työn mistä aidosti nautin ja missä pääsen toteuttamaan itseäni. Työnteko vain ”rahan takii” ei nappaa. Hiusalan olen lopettanut ja viimeiset puoli vuotta olen hakenut töitä, mutta totta se vain on en ole osannut myydä itseäni tarpeeksi hyvin työnantajille. Silti mä edelleen haen ja kehityn sekä jonain päivänä teen töitä mistä aidosti nautin. Nyt kun olen rakentanut nämä mun pilvilinnat kuinka en suostu tehdä kuin vain sitä mistä tykkään ja olen nirso ja typerä nuori, eikä se maailma vain toimi niin. Ei, ei se ihan noin mene. Mulle riittää ihan hyvin olla vaikka vaatekaupan kassana, saisinpahan joka päivä olla muodin ja asiakaspalvelun parissa. 

3 kuukautta on kulunut ja sanaakaan en ole saanut ulos.. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *