Kiehl’s <3 Jenna Since 18.8.2011

Etäsuhde muuttui eilen lähirakkaudeksi, kun East Villageen vuonna 1851 perustettu kulttikosmetiikkafirma Kiehl’s muutti vihdoin Helsingin Kämp Galleriaan.

15:15: Treffimme alkavat, kun työpaikan parkkipaikalla odottaa Harley-Davidson ja kuski, jotka Kiehl’s-muruni on lähettänyt. Okei. Ei ollenkaan hullumpi aloitus.

15:30: Kohtaan muitakin treffeille lähteneitä, mutta en suostu olemaan mustasukkainen. Ellen supermurun Saaran kanssa olen valmis jakamaan Kiehl’sin, skumpan, kypärän, no, käytännössä kaiken.

16:00: Saavun treffipaikalle, viivytän kohtaamistamme. Tartun kuohuvaan ja hihitän Saaran kainalossa: Mitähän tästä tulee?

16:15: Luomme ensimmäisen silmäyksen. Tunnistan rakkaani, hän on kaunis, siisti, tyylipuhdas ja sopivan maskuliininen, niin kuin muistelinkin. Liiketila vaikuttaa siis ensikulkemalta toimivalta ja tuotteet on nätisti esillä. Vaikka eihän rakkaani voi näyttää uudehkossa kauppakeskukselta tietenkään täysin samalta kuin unelmissani, kivijalkaan perusteltu apteekilta.Tiesittehän, että Kiehl’sille pääsee töihin vain kivat tyypit? Niin kuin esimerkiksi tää Nina tässä vasemmalla.

Muotinero Millalla on kaupungin eteerisin vaalea tukka ja viilein raitapaita. Tykkään – ja tulen kamerani kanssa kiusallisen lähelle, tiedän.
Meikkitaiteilija ja hiusstailisti Mariela Sarkima oli paikalla, kun testailin stailaamista vuosia sitten. Ensi viikolla Mariela julkaisee Make Up Bible -nimisen kauneusraamatun. Peukku pystyyn!
Tämän purkin, eli Ultra Facial Cream Limited Helsinki Edition -rasvan, 28 €,  kun ostat, tulet lahjoittaneeksi 3 € Aseman Lapset RY:lle.

Saara ja sen herttaisin Marko. Ihanat ihmiset tulevat kahden kappaleen paketeissa (ja skumppa kädessä).
17.45: Onnenpyörä sinetöi kohtalomme. Saara vetää tyhjän arvan, meikkis voittaa ryppyvoiteen. ”Tätä kannattaa aloittaa käyttää jo hyvissä ajoin”, minulle vihjaillaan, mutta keskityn ajattelemaan olennaista: Lienee selvää, kuka on Kiehl’sin mielitietty.
19:00: Päivä päättyy niin kuin pitääkin: Hengaan makuuhuoneessa väsyneenä, mutta onnellisena, hänen (Kiehl’sin, ei jonkun miehen – toimitus huomauttaa lähinnä  blogianalyysissä viime aikoina aktivoituneille äidille ja isälle) t-paita päälläni.
Ja olihan sillä sitten tietenkin vielä yksi ylläri hihassa. Kassillinen luottotuotteita – tai no, kutsutaan sitä vaikka huomenlahjaksi.

Jep. Tulihan tämäkin flunssainen päivä ja viikko päätökseen. Että eipä muuta kuin tervehenkistä viikonloppua – ja onnee vaan, jos joku ajatteli vielä viedä mut hyville treffeille.

Räkä poskella (ja poskionteloissa): mökille just nyt erokoituva Jenna