Whatever works

Kaksi tiedotusluontoista asiaa:

1. Kynsissäni on tällä hetkellä kestolakkaus.

2. Ensi viikolla hankin hiustentuuhennokset.

Siinä.

Ajatuksia?

Minä en osaa oikeastaan sanoa asiasta mitään. Muuta kuin ehkä sen, että olipa sitä vaikea sanoa ja sisäistää.

Mutta totta se on.

Minä muutun. Ja se on kai ihan ookoo.

Kyllä kyllä. Tiedän. Minä se olin, joka vielä puoli vuotta sitten kirjoitti palopuheen siitä, miten epäaitoa värillinen kynsilakka on. Joka vannoi, ettei ikinä enää edes värjää hiuksiaan tai käytä korkkareita talvipakkasilla.  Ja se kaikki oli kai ihan ookoo.

Mutta myös tekokynnet ja -hiukset voivat olla ookoo. Ja voi olla, että eivät olekaan, mutta kohta sekin sitten tiedetään.

Jotta tämä relativismin julistus olisi täydellinen, lainaan vielä lakonisesti pätkän  Woodya vuodelta 2009:

”That’s why I can’t say enough times,
whatever love you can get and give
whatever happiness you can filch or provide,
every temporary measure of grace,
whatever works.”
– Boris Yellikoff Woody Allenin leffassa Whatever Works

Niin, että näillä mennään. Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran – paitsi huonolaatuisia akryylineuleita ja paskaa tekonahkaa.

Identiteettikriisin lempeässä syleilyssä keinuu: Jenna

PS. Jotta ei menisi ihan suhteelliseksi, haluan olla jotain mieltä edes yhdestä asiasta.Nimittäin siitä, että tämä CND:n Shellac -geelilakkaus on oikeasti aika kiinnostava juttu.

Kynsiini sudittiin ja kovetettiin viikko sitten pari kerrosta viininpunaista lakkaa ja täydellisen sävyinen lakkapinta on edelleen naarmuton. Sain testilakkauksen CND:n edustajilta ilmaiseksi, mutta normaalisti pari viikkoa kestävä lakkaus maksaa 35 €.