Kolmen kerroksen kuteet

Tajusin kuluneena viikonloppuna niin monta asiaa niin monella tasolla, että olen vieläkin vähän hengästynyt. Aina kun yritän liittää vatsassa asti tuntuvat oivallukset lauseiksi, ne karkaavat minulta. Siksi puhun nyt jostain muusta, vaikka vaatteista,  ja luotan siihen, että sanat eksyvät suuhuni, kun uudet ideat ovat  löytäneet omat vuoteensa aivoistani.

Olen luvannut monelle asialle omistautuneelle puolitutulle, että lataan palstalleni maksimissaan kolme pärstäkuvaa per postaus. Tänään rajat saattavat paukkua.

The Man Repeller sai nimittäin asukerrosten analysoinnin näyttämään niin houkuttelevalta, etten konkretian ja havainnollistamisen rakastajana voi kuin kokeilla.

1. Kun ideat ovat vähissä, ja useinhan ne ovat, tartun tämän talven luottohihattomaani, H&M:n kukkapaitaan, ja poikaystäväfarkkuihin, ainoisiin housuihin, joiden alle voi pukea paksut sukkahousut ilman, että haaroissa on sellainen rajoittunut olo kuin vaipoissa kulkisi.

2. Suurin osa neuleistani on napittomia, v-kaula-aukkoisia ja ohutta merinovillaa. Cossin musteensininen, pyöreäkauluksinen puuvillapaita on kuitenkin painonsa arvosta hopeaa. Se sopii ihan kaiken, farkkujen ja vekkihameiden, kanssa ja on sopivan lyhyt muiden paitojen ja mekkojen päällä puettavaksi. Kiskon yleensä toisen kauluspaidan helman ulos housujen sisältä ja jätän sen lerpattamaan housujen päälle, sillä kerrostaminen on ihan kunkkua  ja pienet sorot siluetissa miellyttävät minimalistinkin silmää.

3. En osaa elää muiden korujen kuin sormusten ja miesten kellon kanssa, mutta Glitterin lahjoittama kolmiokaulakoru on päässyt käyttöön, koska siitä näkyy kauluspaidan alta vain tarvittavat pari metallista senttiä, jotka tuovat valoa  piiloon puetun kaulan alueelle.

Ja kas tähän se havainnollisuus sitten loppuukin. Kun olen vetänyt niskaan Mangon villaisen ulkotakin viime talvelta, tajuan, että olen unohtanut hanskat ja lakin töihin. Joudutte siis tämän ylipitkäksi venähtäneen postauksen lopuksi vieläpä kuvittelemaan päähäni valtavan, musteensinisen kashmirpipon ja käteen napakat, konjakinruskeat nahkahanskat.

Se oli siinä! Ja  naamakuviakin tuli ladattu vain ne sovitut kolme, joten lärviyliannostuksiltakin ehkä vältyttiin.

Kaikki hyvin ja rauha maassa.

Ja uusi, entistä koukuttavampi Lily livenä.

Tänään on hyvä päivä olla neiti tuottaja.

Oman huoneensa pimeydessä tänä iltana voittotanssia, todennäköisesti Janelle Monáen tahtiin, tanssii: Jenna