Nuori nainen ja hattu

”Hyväksy se, että sinun on väliaikaisesti määrä olla siellä, missä olet.”

– Judith Orloff: Emotionaalinen vapaus

Nihilistiset tai vähintäänkin kyyniset ajatukset ovat saartaneet minut viime viikkoina. Olen miettinyt sitä, kuka olen ja kuka haluaisin olla. Olen puhunut itsestäni ja tunteistani ääneni käheäksi ja koetellut rakkaideni kärsivällisyyttä toteamalla toistuvasti ”Tämä on paskaa. Kaikki on paskaa.” Olen etsinyt vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin: Mikä on tärkeää? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi olen täällä? Ja kestosuosikki: Onko missään mitään järkeä?

Näitä asioita pyöritin päässäni  jälleen tässä yhtenä päivänä metrossa, kun vanha herrasmies keskeytti kelani: ”Sinulla on aivan upea hattu. Ja hieno takki. Onpa kaunista.” Hän sanoi sen yhtä luontevasti kuin olisi kysynyt kellonaikaa ja piteli samalla hellästi kädestä vieressä istunutta vaimoaan. Rupattelimme hetken siinä kusenkatkuisessa metrovaunussa, kunnes katosin taas kylmyyteen ja omiin onttoihin ajatuksiini.

Tänä aamuna luin Judith Orloffin sanat, jotka kirjasin myös tämän jutun alkuun, ja tajusin, että on aivan mahdollista, etten koskaan saa selville elämän tarkoitusta. Nyt  onneksi sentään tiedän, kuka haluan olla. Toivon, että minusta tulee lempeä vanhus, joka puristaa rakkaansa kättä ja lausuu lämpimiä lauseita ventovieraille. Niitä aikoja odotellessa tyydyn osaani ja olen nuori nainen, jolla on upea hattu ja hieno takki. Voisi olla asiat huonomminkin.

Tyyntä torstaita,

toivottaa: Jenna, joka lähtee taas liikkeelle, vaikkei tiedä, mihin on menossa