Aina teikän takana ja tukena

Olen hikoillut tällä viikolla parin puron verran.

Siksi torstain asuni tärkein kriteeri oli se, ettei paita paljasta hikiläikkiä.

Sitten valitsin farkut, uudet Rag & Bonet, jotka ovat kuin sukkahousut. Niin joustavat, että menevät kiinni sipsiloman  jälkimainingeissa, mutta eivät roiku päällä tällaisinakaan päivinä, joina ruoka on vähiten kiinnostava asia päivälautasella.

Kolmanneksi tartuin H&M:n valkoiseen nahkaliiviin. Ihan vain siinä toivossa, että se saisi minut näyttämään edes hitusen kovikselta.

Lopuksi pujotin ranteeseen paras ystävä -ketjun, samanlaisen jonka ostin Lontoon Cossista  maailman parhaalle Paulalle. Elämäni ankkurille, joka avaa,  kun koputan. Löytää, kun etsin.

 

Niin. Viimeiset sanat taitavat  olla lainaus Luukkaan evankeliumista ja viitata Jumalaan. Mutta käytännössä kyse on samasta asiasta.

Tyypistä, jonka eteen voi kantaa kaikki huolet. Jonka kainalossa saa levätä pitkän päivän jälkeen, vaikka olisi kuinka hikinen. Jonka seurassa on useimmin kuin usein hurmoksellisen hyvä meinkinki.

 

Kiitos Paula ja muut profeetat. Tästä viikosta.

Ja siitä, että olette. Viisaita. Kauniita. Hyväntuoksuisia. Herkkiä. Vahvoja. Auki.

Ilman teitä, olisin kyllä olemassa, mutta minulla ei olisi mitään. Ei ainakaan mitään kivaa.

 

Alla olevan biisin  ja kaiken hyvän tässä maailmassa siskoilleen ja veljilleen omistaa: Jenna